Roman Gul
Roman Borisovitš Gul (ven. Рома́н Бори́сович Гуль; 13. elokuuta 1896 Penza, Venäjän keisarikunta – 30. kesäkuuta 1986 New York, Yhdysvallat) oli venäläinen emigranttikirjailija. Gul oli poliittisilta mielipiteiltään vasemmistoliberaali, ja hän suhtautui kriittisesti vanhoillisiin, tsaarinvaltaa kannattaneisiin valkoemigrantteihin.
Roman Gulin isä oli notaari, ja hän vietti lapsuutensa Penzassa ja perheensä maatilalla Penzan lähellä. Hän kävi Penzan kymnaasin ja meni vuonna 1914 opiskelemaan Moskovan yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hänet kutsuttiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1916 sotapalvelukseen Venäjän keisarilliseen armeijaan, ja hän palveli lounaisrintamalla yleten komppanianpäälliköksi 417. Kinbumin rykmentissä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 Gul liittyi kenraali Lavr Kornilovin valkoisen vapaaehtoisarmeijan iskurykmenttiin. Hän oli mukana Kornilovin joukkojen jäämarssilla heidän vetäytyessään talven ja kevään 1918 aikana Rostovista kohti Kubania, jolloin hän haavoittui. Gul joutui sitten Ukrainan armeijan vangiksi vuoden 1918 lopulla. Vuonna 1919 hänet siirrettiin Saksaan ja vuonna 1920 hän asettui asumaan Berliiniin ryhtyen kirjailijaksi.
1920-luvulla Gul kirjoitti Berliinissä ilmestyneeseen venäjänkieliseen Nakanune-lehteen ja toimi useiden neuvostolehtien kirjeenvaihtajana. Natsien noustua valtaan 1933 Gul pidätettiin ja hän joutui Oranienburgin keskitysleirille Berliinin lähellä. Gul pääsi vapaaksi kuuden kuukauden kuluttua ja hän siirtyi sitten Pariisiin. Ranskassa Gul kirjoitti venäjänkieliseen Poslednije Novosti (Последние новости) -lehteen sekä aikakauslehtiin Illjustrirovannaja Rossija (Иллюстрированнaя Россия) ja Sovremennyje zapiski (Современныe записки). Kun Saksa miehitti Ranskan toisen maailmansodan aikana, Gul piiloutui ja vältti pidätyksen työskentelemällä eräällä maatilalla Etelä-Ranskassa sekä työmiehenä lasitehtaalla.
Sodan jälkeen Gul muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1950. Siellä hän oli työssä venäläisten emigranttien Novyi Žurnal -kirjallisuuslehdessä, ja hänestä tuli lehden päätoimittaja 1966. Gul kuoli 89-vuotiaana keuhkotulehdukseen vuonna 1986 ja hänet on haudattu New Yorkin Spring Valleyn esikaupungissa sijaitsevaan Novo-Diveevon luostarin hautausmaalle.
Suomennettua tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punaiset marsalkat; suomentanut K. M. Wallenius. Otava 1936, alkuteos Красные маршалы: Ворошилов, Буденный, Блюхер, Котовский (Krasnyje maršaly: Vorošilov, Budennyi, Bljuher, Kotovski) ilmestyi 1933
| ||||||||||||||||||||||
