Roine Rautio
Roine Karlovitš Rautio (ven. Ройне Карлович Ра́утио; 20. heinäkuuta 1934 Petroskoi – 19. elokuuta 1960) oli neuvostoliittolainen säveltäjä ja kapellimestari.[1] Hän oli suomalaissyntyisen säveltäjä Karl Raution poika. Hänen veljiään olivat muusikot Heino ja Erik Rautio.[2]
Rautio alkoi lapsena soittaa pianoa, viulua ja trumpettia. Vuonna 1949 hän meni Petroskoin musiikkikouluun, josta valmistui vuonna 1953. Sävellystä hänelle opetti Helmer-Rainer Sinisalo ja orkesterinjohtoa Lev Kosinski. Rautio työskenteli trumpetistina Petroskoin sinfoniaorkesterissa ja pääsi johtamaan Kantele-yhtyettä. Vuonna 1953 hän pääsi Leningradin konservatorioon. Hänen pääsykoenäyttönään oli hänen ensimmäinen orkesteriteoksensa, sävelruno Kullervo. Raution sävellysopettaja Leningradin konservatoriossa oli Orest Jevlahov. Rautio valmistui vuonna 1958.[1]
Rautio perehtyi karjalaiseen kansanperinteeseen. Hän sai vaikutteita teoksiinsa siitä sekä suomalaisen ja skandinaavisen musiikin perinteistä. Hän jatkoi myös Kantele-yhtyeen johtamista. Kantele esitti eräitä Raution ensimmäisistä sävellyksistä, joihin kuului Muunnelmia suomalaisesta laulusta. Rautio perusti suomalaisen lauluyhtyeen Staryje holostjaki, jossa toimivat hänen lisäkseen muiden muassa hänen molemmat veljensä ja Ensio Vento. Rautio hyväksyttiin Neuvostoliiton säveltäjäliiton jäseneksi vuonna 1959. Hänen teoksiaan esitettiin myös Moskovassa, jossa hän sai Mitalin urhoollisesta työstä. Rautio sävelsi muun muassa sinfonisen sarjan kalevalaisiin teemoihin, neliosaisen sinfonian (1960), kantaatin ja sinfonisen balladin Kiimasjärvi (1959). Hän teki myös kansanlaulusovituksia.[1]
Rautiota pidettiin lupaavana säveltäjänä. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1960 Äänisellä sattuneessa veneonnettomuudessa, jossa kuoli myös hänen veljensä Heino. Veljeksistä loukkaantui myös Erik, josta myöhemmin tuli tunnettu kanteleensoittaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Раутио Ройне Карлович Свод нотных рукописей композиторов и музыкантов Карелии, viitattu 13.1.2024 (venäjäksi)
- ↑ a b Petroskoin sinfoniaorkesterin kohtalon yö 1938 – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa Yle 31.12.2020, viitattu 13.1.2024