Robert Rayford
Robert Rayford (1953 St. Louis, Missouri – 15. toukokuuta 1969 St. Louis, Missouri[1][2]) oli yhdysvaltalainen poika, joka kuoli mahdollisesti[3] AIDS:n komplikaatioihin ensimmäisenä henkilönä Pohjois-Amerikassa. Häntä hoitaneet lääkärit eivät vielä olleet tietoisia HI-viruksesta, mutta tieto taudinkuvasta yhdistettynä säilytettyjen veri- ja kudosnäytteiden tutkimuksiin mahdollistivat kuolemantapauksen yhdistämisen HI-virukseen myöhemmin.[4] Esimerkiksi Anthony Fauci on pitänyt Rayfordin todellista diagnoosia kuitenkin epäselvänä.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rayford syntyi St. Louisissa afroamerikkalaiseen perheeseen Constance Rayfordin ja Joseph Benny Bellin poikana. Hänellä oli vanhempi veli. Hänet kasvatti hänen äitinsä yksinhuoltajana.[2]
Sairastuminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1968 Rayford hakeutui hoitoon St. Louisin City Hospitaliin[3]. Hänellä oli syyliä ja haavoja alaraajoissa sekä sukupuolielinten alueella. Lantion ja sukupuolielinten alue oli vaikeasti turvonnut; turvotus levisi myöhemmin myös alaraajoihin. Rayford kärsi myös hengenahdistuksesta. Hänelle asetettiin diagnoosiksi lymfedeema, jonka lisäksi hänellä todettiin testissä klamydia. Vuoden 1968 lopussa Rayfordin tila näytti paranevan, mutta vuoden 1969 alussa oireet pahenivatkin jälleen. Hengitysvaikeudet olivat vakavia ja valkosolujen määrä vaarallisen alhainen. Immuunijärjestelmässä todettiin vakava toimintahäiriö. Rayford sai lopulta siirron St. Louisin Barnes Hospitaliin.[2] Hän kuoli keuhkokuumeeseen kolme kuukautta 16-vuotispäivänsä jälkeen.[1] Ruumiinavauksessa eri puolilta Rayfordin kehoa löydettiin pieniä pahanlaatuisia kasvaimia, Kaposin sarkoomia.[3]
Rayford ilmoitti lääkäreille kärsineensä oireista ainakin vuodesta 1966 lähtien. Lääkärit kuvasivat potilastaan varautuneeksi ja hiljaiseksi. Alun perin Rayfordin epäiltiin sairastuneen eksoottiseen sairauteen, mutta Rayford ei ollut koskaan matkustanut Yhdysvaltain Keskilännen ulkopuolella. Hän antoi lääkäreille ristiriitaisia lausuntoja seksielämästään. Kerran Rayford väitti olleensa seksuaalisesti hyvin aktiivinen, mutta toisessa yhteydessä hän väitti olleensa yhdynnässä vain kerran samalla alueella kanssaan asuneen nuoren naisen kanssa. Rayford kieltäytyi peräsuolen tutkimuksesta. Myöhemmin ruumiinavauksessa hänen peräaukossaan havaittiin laajaa arpeutumista. On pidetty todennäköisenä, että Rayford joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi hyvin varhaisesta iästä lähtien. Lääkärit aikoinaan epäilivät Rayfordia alaikäiseksi prostituoiduksi. Rayford kertoi isoisänsä kärsineen vastaavista oireista ja kuolleen joitain vuosia aiemmin. Hänen isoäitinsä oli kuollut pian tämän jälkeen. Molemmat isovanhemmista olivat kuolleet alle 60-vuotiaina.[2]
Rayfordin sairautta pidettiin poikkeuksellisena, ja vuonna 1973 siitä julkaistiin Lymphology-lehdessä lääketieteellinen raportti.[2]
Kuolemanjälkeinen tutkimus ja keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun HI-virus alkoi levitä Yhdysvalloissa laajemmin, Rayfordia ennen kuolemaa hoitanut lääkäri Marlys Witte tutki uudelleen tämän kudosnäytteitä. Hän ei kyennyt löytämään merkkejä HI-viruksesta.[2] Myös mikrobiologi Memory Elvin-Lewis oli aikanaan tutkinut Rayfordin tapausta. Vuonna 1985 saataville tuli siihen mennessä herkin[2] HI-viruksen vasta-aineita havaitseva testi. Elvin-Lewis lähetti jäädytettyjä näytteitä Marlys Wittelle, joka tutkitutti ne virologi Robert Garrylla. Garry tutki näytteet yhdeksän erillisen HIV-proteiinin varalta ja totesi Rayfordin veressä olleen viitteitä niistä jokaisesta. Myöhemmässä tutkimuksessaan Garry sai vahvemman käsityksen siitä, että Rayfordin infektio edusti varhaista viruskantaa, joka erosi 1980-luvun alkupuolella laajemmin leviämään alkaneesta HI-viruksesta. Anthony Faucin mukaan Rayfordin näytteistä tehdyt kokeet eivät kuitenkaan poistaneet kaikkia epäilyksiä. Hänen mukaansa täysin varmat todisteet vaatisivat enemmän testausta kudosnäytteistä. Viimeiset säilyneet Rayfordin kudosnäytteet kuitenkin olivat Robert Garryn laboratoriossa New Orleansissa ja tuhoutuivat Hurrikaani Katrinassa vuonna 2005.[1]
Robert Rayfordin tapaus on herättänyt kysymyksiä HI-viruksen saapumisesta Yhdysvaltoihin ja siitä, miksei sen aiheuttama epidemia puhjennut tai tullut näkyväksi ennen 1980-luvun alkua.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Steve Hendrix, A mystery illness killed a boy in 1969. Years later, doctors believed they’d learned what it was: AIDS. Washington Post 15.5.2019, viitattu 7.12.2023
- ↑ a b c d e f g Lucy Davidson, First US AIDS Death: Who Was Robert Rayford? History Hit 1.9.2022, viitattu 7.12.2023
- ↑ a b c Robert Rayford U.S. National Park Service, viitattu 7.12.2023
- ↑ a b Avert HIV Timeline Avert, viitattu 7.12.2023