Lymfedeema
Lymfedeema eli lymfaturvotus on krooninen kudoksen turvotus, joka johtuu häiriytyneestä imuneste- eli lymfakierrosta.[1] Lymfedeemassa imunesteen virtaus on estynyt, mikä johtaa turvotukseen yleensä alaraajoissa. Lymfedeema voi kuitenkin ilmetä myös yläraajoissa, kasvoilla, vartalolla tai sukupuolielimissä.[2]
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehittyneissä maissa lymfedeema on usein seuraus syöpäsairauden leikkaus- tai sädehoidosta, jonka yhteydessä imusolmukkeita on poistettu. Ylipaino nostaa lymfedeeman riskiä ja voi joissain tapauksissa olla sen ainoa taustatekijä.[1] Lymfedeemaa voivat aiheuttaa myös vammat ja toistuvat infektiot.[2]
Harvinaisissa tapauksissa lymfedeema johtuu imusuonten synnynnäisestä, rakenteellisesta poikkeavuudesta[1], jolloin kyse on primaarisesta lymfedeemasta. Primaarinen lymfedeema on yleisempi naisilla ja ilmenee yleensä alle 35 vuoden iässä. Joissain tapauksissa primaarisen lymfedeeman taustalla ovat perinnölliset syyt.[2]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisin lymfedeeman ensioire on raajan kivuton turvotus ja painon tunne. Lymfedeeman alkuvaiheissa ihoon jää hetkeksi kuoppa sitä painettaessa. Etenevä lymfedeema kuitenkin johtaa kudoksen kovettumiseen ja pysyvään turvotukseen. Tällöin iho tummuu ja paksuuntuu. Samalla ihoon myös ilmaantuu pieniä sidekudosnystyröitä. Kun lymfedeema on kestänyt pitkään, imunestettä voi lisäksi tihkua pienistä haavoista, mikä aiheuttaa kasvaneen taipumuksen infektioihin kuten ruusuun. Nämä tulehdukset vuorostaan pahentavat imusuonijärjestelmän ongelmia.[2] Hoitamattomana lymfedeema voi johtaa elefanttitautiin.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lymfedeeman hoidossa keskeisessä asemassa ovat pysyvä[1] kompressiohoito, dynaamiset lihasharjoitukset, ohjaus ihon paikallishoitoon ja lymfaterapia.[2] Ihon päivittäinen pesu on erityisen tärkeää lymfedeemassa. Lymfaterapian merkitys on täydentävä.[1] Jos lymfedeemaan liittyy ylipaino, on myös laihdutus tärkeässä osassa hoitoa.[2] Jos oireet ovat vaikeita, potilaan raajaa voidaan pienentää rasvaimulla. Hankalissa tapauksissa imuteitä saatetaan myös korjata kirurgisesti.[1] Leikkaushoitoon kuitenkin turvaudutaan vasta muiden menetelmien osoittauduttua tehottomiksi. Merkittävästi ylipainoisilla henkilöillä leikkaushoito ei tule kyseeseen lymfedeeman hoidossa.[2]