Robert Michels

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Michels
Robert-michels.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1876
Köln, Saksa
Kuollut3. toukokuuta 1936
Rooma, Italia
Ammatti sosiologi
Muut tiedot
Merkittävät teoksetPuoluelaitos nykyajan demokratiassa

Robert Michels (9. tammikuuta 1876 Köln, Saksa3. toukokuuta 1936 Rooma, Italia) oli Saksassa syntynyt, mutta sittemmin Italiassa vaikuttanut sosiologi.

Hänet tunnetaan parhaiten teoksestaan Puoluelaitos nykyajan demokratiassa (saks. Zur Soziologie des Parteiwesens in der modernen Demokratie, 1911), jossa hän esitti kaikkien demokraattisten organisaatioiden ajautuvan kasvaessaan väistämättä kohti oligarkiaa, autoritarismia ja byrokratiaa.[1] Teoksessa mainitaan käsite oligarkian rautainen laki, taipumus harvainvaltaisuuteen.[2]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michels syntyi vauraaseen kauppiassukuun. Perhe oli katolinen. Isä oli saksalainen ja äiti ranskalaisbelgialainen. Michels kävi koulua Berliinin ranskalaisessa koulussa ja palveli Preussin armeijassa, minkä jälkeen hän opiskeli sekä Ranskassa että Saksassa useissa yliopistoissa. Hallen yliopistossa Michels promovoi aiheenaan Zur Vorgeschichte von Ludwig XIV.[2]

Vuodet 1900-1907 Michels opiskeli ja opetti Saksassa, Italiassa ja Ranskassa. Hän liikkui älymystöpiireissä, tutustui yhteiskuntakriittisiin virtauksiin ja liittyi sekä Italian sosialistiseen puolueeseen (PSI) että Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen (SPD). Michels osallistui SPD:n puoluekokouksiin vuosina 1903-1905, mutta erosi puolueesta vuonna 1907. Hän erosi myöhemmin myös PSI:sta. Sosialismi ei ollut Saksassa salonkikelpoista ja sekä suku että ystävät käänsivät Michelsille selkänsä. Sosialistin ei ollut myöskään mahdollista saada tointa yliopistosta. Michelsin puolustajaksi nousi kuitenkin Max Weber. Michels teki Weberin kanssa yhteistyötä Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik -lehden toimituksessa.[2]

Michels muutti vuonna 1907 Torinoon ja pääsi opettamaan dosenttina poliittista tiedettä. Keskustelut Gaetano Moscan ja Cesare Lombroson kanssa saivat Michelsin luopumaan sosialistisista ja syndikalistisista ihanteistaan. Michels koki itsensä sydämeltään italialaiseksi ja Tripolin sota vaikutti hänen ajatteluunsa. Michelsistä tuli italialainen nationalisti ja hän otti Italian kansalaisuuden vuonna 1913. Vuonna 1914 hän lähti professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin. Pian Mussolinin valtaannousun jälkeen Michels liittyi Partito Nazionale Fascistaan. Vuonna 1928 Mussolini kutsui Michelsin ordinariukseksi Perugian fasistiseen yliopistoon.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puoluelaitos nykyajan demokratiassa (Zur Soziologie des Parteiwesens), suom.: Timo Kyntäjä. WSOY, 1986 ISBN 951-0-13573-9
  • Economia e felicità (1918)
  • Lavoro e razza (1924)
  • Sozialismus und Faschismus als politische Strömungen (1925)
  • Psychologie der antikapitalistischen Massenbewegungen (1926)
  • Soziologie als Gesellschaftswissenschaft (1926)
  • Corso di sociologica politica (1927)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michels, Robert. (2015). Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica.
  2. a b c d Kyntäjä, Timo: Robert Michels. Teoksessa Politiikan teorian moderneja klassikkoja, toim. Jukka Kanerva, s. 113-117. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-474-X.