Ristisorsa
| Ristisorsa | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Ristisorsat Tadorna |
| Laji: | tadorna |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
_-_Ystad-2020.jpg)
Ristisorsa (Tadorna tadorna) on värikäs sorsalintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristisorsan höyhenpuku on laajalti valkoinen. Sillä on tummanvihreä pää, punainen nokka, leveä, rinnan yli kulkeva ruskea vyö sekä mustat hartiat, siipisulat, pyrstön kärki ja keskivatsa. Jalat ovat vanhoilla yksilöillä vaaleanpunertavat ja nuorilla harmahtavat. Vanhan koiraslinnun värit ovat kirkkaammat, punainen otsakyhmy suurempi ja itse lintu on naarasta kookkaampi. Nuori lintu on alta valkea, päältä, niskasta ja päästä ruskeanharmaa, eikä sillä ole punaruskeaa rintavyötä ja mustaa vatsalaikkua.[3]
Ristisorsa on 55–67 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 100–135 cm.[3][4] Äänekäs, varsinkin naaraan voimakas rallatus kuuluu kauas.
Vanhin suomalainen rengastettu ristisorsa on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 11 päivää vanha. Vanhin brittiläinen on elänyt 16-vuotiaaksi.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristisorsaa tavataan pesivänä Euroopassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Lisäksi sitä esiintyy talvehtivana Pohjois-Afrikassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 580 000–710 000 yksilöä, ja sen kannankehitys on runsastuva. Maailmanlaajuisesti ristisorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Suomessa ristisorsa pesii rannikolla ja saaristossa.[5] Pesimäkanta on vahvin Ahvenanmaan matalilla, niukkakasvustoisilla saarilla, rannikolla Porin ja Hangon välissä sekä Hailuodossa.[4] Suomessa pesii noin 300 paria.[5]
Ristisorsaa tavattiin pesivänä Lounais-Suomessa jo 1800-luvulla. Se kuitenkin hävisi Suomen pesimälajistosta vuosisadan lopulla taantuen koko Itämeren alueella. Suomen pesimälajistoon ristisorsa palasi 1960-luvulla, minkä jälkeen se on Suomessa hiljalleen runsastunut. Vuoden 2010 uhanalaisuustarkastelussa ristisorsa on kuitenkin luokiteltu Suomessa alueellisesti vaarantuneeksi.[5]
Ristisorsa on lyhyen matkan muuttaja. Ristisorsat kerääntyvät eri puolilta Eurooppaa kesällä suuriksi parviksi Pohjanmeren rannikolle Vattimerelle sulkasadon ajaksi.[3] Suomessa pesivät ristisorsat talvehtivat Länsi-Euroopan rannikolla.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristisorsat pesivät merenrannikolla ja suurissa järvissä ja joissa. Ne ruokailevat matalassa vedessä, rantaniityillä ja pelloilla, ja voivat ruokailumatkoilla olla kaukanakin vedestä.[3] Suomessa ristisorsa pesii rannikolla suosien hiekkarantaisia lahdelmia ja jokien suistoja. Sisämaassa sitä tavataan Suomessa harvoin.[4]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristisorsa pesii maankolossa, rakennuksen alla tai pensaikossa, yleensä veden läheisyydessä. Naaras munii toukokuussa yleensä 6–11 kermanvalkeaa munaa, joita se hautoo kuukauden. Koiras jää toisinaan naaraan ja poikasten seuraan. Poikueet saattavat joskus yhdistyä suurparviksi. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 45–50 vuorokauden ikäisinä.[4]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristisorsa käyttää ravinnokseen pikkueläimiä kuten nilviäisiä ja äyriäisiä sekä levää ja vesikasvien siemeniä.[4] Ristisorsa ruokailee rantavedessä, joko uiden kuten puolisukeltajasorsat, tai kahlaamalla ja työntämällä päänsä kokonaan veden alle. Toisinaan voi nähdä sen sotkevan räpylöillään mutaa, jolloin saaliseläimet nousevat pintaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Tadorna tadorna IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.7.2021).
- ↑ a b c d Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 22. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b c d e f Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 51. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ a b c Ristisorsa (Tadorna tadorna) Suomen lintuatlas. Viitattu 7.10.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ristisorsa Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Ristisorsa (Tadorna tadorna)
- ITIS: Tadorna tadorna (englanniksi)
| ||||||||||