Rikosnimike

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rikosnimike eli rikosnimi[1] eli rubriikki[2] on jokaiselle rikokselle vakiintuneen tavan mukaan annettu nimi. Suomen säädöskokoelmassa se ilmaistaan rikostunnusmerkistön yhteydessä kursivoituna ja uudemmassa lainkirjoituskäytännössä on yleistynyt tapa varustaa jokainen pykälä otsikolla, joka rikostunnusmerkistön yhteydessä on sama kuin rikosnimike. Tällainen käytäntö helpottaa säännösten löytämistä.[3]

Yksittäisten rikosten nimikkeinä käytetään yleensä yleiskieleen hyvin juurtuneita vakiintuneita sanoja, kuten varkaus, näpistys, petos tai ryöstö. Uudemman lainsäädännön rikossäännöksiä varten on pyritty muodostamaan vastaavia rikosta hyvin kuvaavia nimiä, kuten avustuspetos tai yritysvakoilu. Jos lainlaatija ei ole näin keksinyt luontevaa nimeä, on nimike usein muodostettu mekaanisesti liittämällä elämänaluetta tai ilmiötä kuvaavaan substantiiviin sana rikos tai rikkomus. Näin on muodostettu esimerkiksi nimikkeet markkinointirikos ja kilpailumenettelyrikos. Rikosten törkeysluokitus voidaan liittää samalla rikosnimikkeeseen lisäämällä substantiivin eteen asiaa kuvaava adjektiivi tai käyttämällä nimikkeessä sanaa rikkomus. Näin on luotu esimerkiksi rikosnimikkeet kätkemisrikos, törkeä kätkemisrikos ja kätkemisrikkomus.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikosnimi-nimitystä käyttää esimerkiksi hallituksen esitys HE 66/1988, s. 16.
  2. Virolainen, Jyrki: Virallisperiaate. Teoksessa Encyclopædia Iuridica Fennica. Suomalainen lakimiesyhdistys 1995. ISBN 951-855-135-9. Osa IV, palsta 847.
  3. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi, HE 66/1988, s. 16.