Riekonmarja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riekonmarja
Alpine bearberry in Varrio Nature Reserve, Finland.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Sianpuolukat Arctostaphylos
Laji: alpina
Kaksiosainen nimi

Arctostaphylos alpina
(L.) Spreng.[1]

Synonyymit
  • Arctostaphylos alpinus
  • Arctous alpina
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Riekonmarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Riekonmarja Commonsissa

Riekonmarja ruska-aikaan.

Riekonmarja (Arctostaphylos alpina, syn. A. alpinus) eli tunturisianmarja on sianpuolukoihin (Arctostaphylos) kuuluva kesävihanta kasvi. Sen lehdet kuihtuvat talveksi[2] ja suojaavat sitä kuivumiselta.[3] Lehdet varisevat vasta seuraavana syksynä.lähde?

Riekonmarja kasvaa korkeintaan 50 senttimetrin pituiseksi. Lehdet ovat lievästi hammaslaitaiset. Kukat puhkeavat varhain keväällä[3] lumien sulettua. Kukan teriö on vihertävänvalkoinen[2] ja kellomainen. Marjat ovat raakoina vihreitä, sitten punaisia ja kypsinä mustia. Ne ovat lintujen tärkeää ravintoa.[2][3] Marjojen poiminta-aika on elokuun lopulta syyskuun loppuun. Niistä voidaan tehdä mehua ja sosetta. Riekonmarjan kromosomiluku on 2n=26.lähde? Ruska-aikana kasvin punaisiksi muuttuvat lehdet muodostavat huomattavan osan maaruskan väriloistosta.[2][3]

Riekonmarja on tunturikasvi. Suomessa sitä esiintyy yleisenä Lapissa.[2][3] Se kasvaa paikoin yleisenä kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä. Lounaisimmassa Suomessa on ollut erillisesiintymä, joka on hävinnyt.lähde?

Riekonmarjaa tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Kanadassa ja Alaskassakin. Muualla Yhdysvalloissa riekonmarjaa kasvaa vain koilliskolkassa Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa.lähde?

Etelämpänä lajia esiintyy myös Alppien, Altain ja Pyreneiden vuoristoissa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. a b c d e Eriksson, Kalervo: Lapin luonto, s. 110–111. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0057-9.
  3. a b c d e Laine, Lasse J.: Suomen luonto, s. 417. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26260-2.
  4. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.6.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]