Riekonmarja
| Riekonmarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Riekonmarjat Arctous |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Riekonmarja eli tuntuririekonmarja (Arctous alpina)[2], myös tunturisianmarja, on riekonmarjoihin (Arctous) ja aiemmin sianpuolukoihin (Arctostaphylos) kuuluva kesävihanta kasvi. Sen lehdet kuihtuvat talveksi[3] ja suojaavat sitä kuivumiselta.[4]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riekonmarja kasvaa korkeintaan 50 senttimetrin pituiseksi. Lehdet ovat lievästi hammaslaitaiset. Kukat puhkeavat varhain keväällä[4] lumien sulettua. Kukan teriö on vihertävänvalkoinen[3] ja kellomainen. Marjat ovat raakoina vihreitä, sitten punaisia ja kypsinä mustia. Ne ovat lintujen tärkeää ravintoa.[3][4] Marjojen poiminta-aika on elokuun lopulta syyskuun loppuun. Niistä voidaan tehdä mehua ja sosetta. Riekonmarjan kromosomiluku on 2n = 26.[5] Ruska-aikana kasvin punaisiksi muuttuvat lehdet muodostavat huomattavan osan maaruskan väriloistosta.[3][4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riekonmarjaa tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Kanadassa ja Alaskassakin. Muualla Yhdysvalloissa riekonmarjaa kasvaa vain koilliskolkassa Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa.[6]
Etelämpänä lajia esiintyy myös Alppien, Altain ja Pyreneiden vuoristoissa.[7]
Suomessa riekonmarja on tunturikasvi ja sitä esiintyy yleisenä Lapissa.[3][4] Se kasvaa paikoin yleisenä kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä. Lounaisimmassa Suomessa on ollut 1900-luvulla Saaristomerellä Hangon lähellä erillisesiintymä, joka on hävinnyt.[8][5][9] Nykyisin kasvia esiintyy Suomessa Pudasjärven Iso-Syötteen tunturilta pohjoiseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
- ↑ a b c d e Eriksson, Kalervo: Lapin luonto, s. 110–111. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0057-9.
- ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Suomen luonto, s. 417. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26260-2.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA): Arctostaphylos alpina (englanniksi)
- ↑ Anderberg, A. & A-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kasvimuseon putkilokasvikokoelmat
- ↑ Den virtuella floran: Ripbär (levinneisyys Pohjolassa.)
