Riekonmarja
| Riekonmarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Sianpuolukat Arctostaphylos |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Riekonmarja (Arctostaphylos alpina, syn. A. alpinus) eli tunturisianmarja on sianpuolukoihin (Arctostaphylos) kuuluva kesävihanta kasvi. Sen lehdet kuihtuvat talveksi, mutta varisevat vasta seuraavana syksynä.
Riekonmarja kasvaa korkeintaan 50 senttimetrin pituiseksi. Lehdet ovat lievästi hammaslaitaiset. Kukan teriö on valkoinen, kellomainen, ja marja on kypsänä musta, pyöreä ja mehevä, raakana punainen ja kuiva. Marjojen poiminta-aika on elokuun lopulta syyskuun loppuun. Niistä tehdään mehua ja sosetta. Riekonmarjan kromosomiluku on 2n=26. Ruska-aikana kasvin punaisiksi muuttuvat lehdet muodostavat huomattavan osan maaruskan väriloistosta.
Riekonmarja on tunturikasvi, jota esiintyy Suomessa Lapissa ja Peräpohjolassa. Se kasvaa paikoin yleisenä kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä. Lounaisimmassa Suomessa on ollut erillisesiintymä, joka on hävinnyt.
Riekonmarjaa tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Kanadassa ja Alaskassakin. Yhdysvalloissa riekonmarja kasvaa vain maan koilliskolkassa Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa.
Etelämpänä lajia esiintyy myös Alppien, Altain ja Pyreneiden vuoristoissa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ITIS
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.6.2009. (ruotsiksi)
