Alppiruusut

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Rhododendron)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alppiruusut
Karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum)
Karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Alppiruusut Rhododendron
L.
Alasuvut
  • Azaleastrum
  • Candidastrum
  • Hymenanthes
  • Mumeazalea
  • Pentanthera
  • Rhododendron
  • Therorhodion
  • Tsutsusi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Alppiruusut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Alppiruusut Commonsissa

Alppiruusut (Rhododendron) on suku kanervakasvien (Ericaceae) heimossa. Suku on lajimäärältään suuri ja laajalle levinnyt. Lajeja tunnetaan 600–1000. Suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu.[1] Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta mitään sukua ruusukasveille.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppiruusut ovat yleensä pensaita, mutta niiden koko vaihtelee jopa 30-metrisistä puista maanmyötäisiin varpuihin. Alppiruusuihin kuuluu sekä ainavihantia että lehtensä varistavia kesävihantia lajeja. Sukuun kuuluvat myös atsaleat. Useimmilla lajeilla on kiiltävät ja soikeat lehdet sekä terttukukinto, jossa on suuria ja näyttäviä torvimaisisia kukkia. Suvussa on kuitenkin myös alppilajeja, joilla on pienet kukat ja lehdet. Joillakin lajeilla lehtien alapinnat ovat suomujen tai hienon karvoituksen peitossa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppiruusuja esiintyy tundralta trooppiseen sademetsään. Merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat. Suomessa tavataan lapinalppiruusua aivan pohjoisimmassa Lapissa. Lisäksi koko Suomessa tavattava suopursu luokitellaan nykyään alppiruusuihin kuuluvaksi.

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat lajit pitävät happamasta maaperästä mutta esimerkiksi lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) suosii runsaskalkkista kangasmaastoa. Suomen yleisin luonnonvarainen alppiruusulaji suopursu (Rhododendron tomentosum) kasvaa soilla.

Puutarhassa alppiruusuja hoidetaan havukasvien tavoin. Alppiruusupenkin multa tulee olla hapanta havukasveille soveltuvaa turvetta, eikä suinkaan kalkittua mustamultaa. Käytettyjen kahvinporojen ja piimän kerrotaan auttavan pitämään alppiruusujen maaperää happamana.

Koristekasvilajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkaloistoa Etelä-Haagan Laajasuonpuistossa (Rodopuisto). Puisto syntyi suomalaiseen ilmastoon sopivien, koristekäyttöön tarkoitettujen alppiruusujen jalostuskokeilujen seurauksena.
Toukokuussa kukkiva alppiruusu 'Elviira' on saanut nimensä lajikkeen risteyttäjän isoäidin mukaan.[2]
A Unidentified Rhododendron blüte 123.jpg

Koristekasvikäyttöön on jalostettu yli 25 000 lajiketta. Useimmat lajikkeet on jalostettu kukkien vuoksi, mutta jotkut myös koristeellisten lehtien tai varsien vuoksi. Tärkeimpiä jalostuksessa käytetyistä lajeista on ollut Pohjois-Amerikassa esiintyvä Rhododendron catawbiense.

Suomen oloihin jalostetut lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 50 vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. Helsingin yliopisto ja Mustilan arboretum ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista japaninalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum) alettiin Helsingin Haagassa kehittää kotimaista kantaa. Ensimmäinen suomalainen myyntiin tuotu alppiruusulajike oli pienikokoinen lamoalppiruusu 'Elviira', jolla on tummanpunaiset kukat. Elviira saatta olla konstikas kasvupaikkansa suhteen, Arboretum Mustilan mukaan se näyttää viihtyvän parhaiten runsaslumisilla talvellakin varjoisilla kasvupaikoilla.[3] Seuraavaksi alun perin mustilanalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtii) saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut marjatanalppiruusu-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös nukka-alppiruusuja (Rhododendron smirnowii) ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia karoliinanalppiruusuja, jotka menestyvät hyvin tosin vain eteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkeissa olevat rinnakkaisnimet ovat kansainväliseen käyttöön tarkoitettuja. Vuosiluku tarkoittaa jalostus- tai julkaisuvuotta.

  • ’Elviira’, matala lamoava pensas, kirsikanpunaiset kukat (1974)[3]
  • ’Haaga’, keskikorkea pensas, kukat vaaleanpunaiset (1974)[4]
  • ’Hellikki’, keskikorkea tummalehtinen pensas, syvän purppuranpunaiset kukat (1974)[5]
  • ’Helsinki University’, keskikorkea tuuhea pensas, vaaleanpunaiset kukat (1974). Helsingin yliopiston nimikkolajike julkistettiin yliopiston viettäessä 350-vuotisjuhlavuottaan vuonna 1990.[6]
  • ’Mauritz’, matalahko punakukkainen pensas (1974)[7]
  • ’Mikkeli’ (’St. Michel’), korkea pystykasvuinen pensas, jonka suuret kukat ovat auetessaan vaaleanpunaisen sävyiset ja muuttuvat valkeiksi (1974)[8]
  • ’P. M. A. Tigerstedt’ (’Peter Tigerstedt’), isoksi kasvava lievästi harottava pensas, jonka kukat ovat valkoiset (1974). Lajikkeen nimi tulee professori Peter M. A. Tigerstedtistä, joka johti alppiruusujen jalostusohjelmaa vuosina 1973–2000.[9]
  • ’Kullervo’, pienikokoinen pensas, kukat ovat auetessaan vaaleanpunaiset, mutta muuttuvat valkoisiksi (1992)[10]
  • ’Pohjolan Tytär’ (’Pohjola’s Daughter’), matalahko, leveä tuuhea pensas, vaaleanpunaiset kukat vaalenevat vähitellen (1992). Pensaalla on taipumus kukkia uudelleen syksyllä.[11]
  • ’Pekka’, korkeaksi kasvava leveälehtinen pensas, kukat hennon vaaleanpunaiset (1999). Alppiruusu ’Pekka’ on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. Vuosina 1975–1995 kaupunginpuutarhurina olleen Jyrängön ansiosta Helsingin kaupunki ja yliopisto perustivat Etelä-Haagan Laajasuolle alppiruusujen koealueen, joka tunnetaan nykyään Alppiruusupuistona.[12][13]
  • ’Axel Tigerstedt’, keskikorkea pensas, valkoiset kukat, auetessaan hennon vaaleanpunaiset (2002)[14]
  • ’Eino’, matalahko leveä pensas, purppuranpunaiset kukat (2003)[15]
  • ’Raisa’, matalahko, laakean pyöreähkö pensas, jolla on pienet purppuranpunaiset kukat (2003). Alppiruusu ’Raisa’ on nimetty vuonna 1999 kuolleen Raisa Gorbatšovan muistoksi, lajikkeen valitsi neljästä ehdokkaasta Mihail Gorbatšov.[16]
  • ’Marketta’, pystykasvuinen keskikorkea pensas, kukat purppuranpunaiset, keskeltä vaaleanpunaiset (2005)[17]
  • ’Unelma’, tuuhea keskikokoinen pyöreähkö pensas, jonka kukat ovat ruusunpunaiset (2010)[18]

Lajikkeiden ’Kullervo’ ja ’Pohjolan Tytär’ hangen yläpuolella olevat nuput paleltuvat noin 23 asteen pakkasella, hangen sisällä ne säilyvät (nuput kehittyvät syksyllä).[10][11] Alppiruusun kannalta kevät on ongelmallista aikaa pohjoisissa oloissa: kasvit kiertävät talvella lehtensä rullalle vähentääkseen haihduttamista. Kevätaurinko harhauttaa pensaat haihduttamaan vettä, mutta koska maa on vielä jäässä, kasvi ei saa korvaavaa vettä ja kuivuu. Myös tuulinen kasvupaikka saattaa aiheuttaa ylimääräistä haihtumista ja aiheuttaa vaurioita. Kuivumisriskiä vähennetään varjostamalla kasvia keväällä, kunnes maa on sula. Voimakas kevätaurinkokin vahingoittaa lehtiä.[19]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppiruusut jaettiin vuoteen 2004 asti kahdeksaan alasukuun (luettelo alla), jotka jakautuvat edelleen sektioihin ja alasektioihin. Vuonna 2005 ehdotettiin geneettisten ja kemiallisten tutkimusten jälkeen jaon muuttamista viiteen alasukuun.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
  2. Väinölä, Anu & Theqvist, Kristian: Kotimaiset alppiruusulajikkeet 21.10.2004. Dendrologian Seura ry. Viitattu 26.5.2015.
  3. a b ’Elviira’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  4. ’Haaga’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  5. ’Hellikki’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  6. ’Helsinki University’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  7. ’Mauritz’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  8. ’Mikkeli’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  9. ’P. M. A. Tigerstedt’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  10. a b ’Kullervo’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  11. a b ’Pohjolan Tytär’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  12. ’Pekka’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  13. Alppiruusupuisto Helsingin kaupunki. Viitattu 26.5.2015.
  14. ’Axel Tigerstedt’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  15. ’Eino’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  16. ’Raisa’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  17. ’Marketta’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  18. ’Unelma’ Arboretum Mustila. Viitattu 24.5.2015.
  19. Mattson, Folke (alkuperäisteksti) & Jussila, Osmo (suomennos ja sovellutus): Opi ja onnistu alppiruusujen kasvattajana 9.1.2007. Dendrologian Seura ry. Viitattu 26.5.2015.
  20. Rhododendron History Rhododendron & Azalea Pages (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]