Reino Häkälä
| Reino Häkälä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1917[1] Porvoo |
| Kuollut | 22. syyskuuta 1981 (64 vuotta) Trollhättan, Ruotsi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Anastasia Majuri-Häkälä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Reino Häkälä (20. maaliskuuta 1917 Porvoo – 22. syyskuuta 1981 Trollhättan, Ruotsi)[2] oli suomalainen näyttelijä ja lavastaja.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häkälä teki 1940-luvulla useita opintomatkoja, esimerkiksi Tanskaan vuosina 1947–1949. Hän toimi näyttelijänä Kuopion Yhteisteatterissa 1943–1944 ja Turun Työväen Teatterissa 1944–1945, mitä seurasi rupeama ohjaajana, näyttelijänä ja lavastajana Lappeenrannan Työväen Näyttämöllä 1945–1947. Vuosina 1949–1950 Häkälä toimi Porvoon Näyttämön apulaisjohtajana ja lavastajana.[1]
Häkälä näytteli 1940-luvulla kolmessa Ilmari Unhon ohjaamassa kokoillan elokuvassa: Miehen kunnia (1943), Kartanon naiset (1944) ja Kanavan laidalla (1949). Miehen kunniassa Häkälän tehtävä oli avustajatasoa, Kartanon naisissa hän näytteli sivuroolin kreivi von Otterina ja Kanavan laidalla -elokuvassa hänellä oli sivuosa Niilona. Valentin Vaalan elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946) Häkälä näytteli ison sivuosan Niskavuoren Anttina.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häkälän vanhemmat olivat kirvesmies Henrik Hjalmar Häkälä ja Hilda Vilhelmiina Einiö. Häkälä avioitui kirjakauppa-apulaisen Anastasia Majurin kanssa huhtikuussa vuonna 1950. Saman vuoden syyskuussa aviopari saapui Tukholmaan Ruotsiin, mutta jo joulukuun lopulla jätti Häkälä vaimonsa ja muutti Eskilstunaan. Aikanaan kohua herättänyttä Häkälän pariskunnan avioerojuttua käsiteltiin laajasti sanomalehdissä niiden syytösten valossa, jotka Anastasia Majuri-Häkälä oli nostanut miestään vastaan syyttäen tätä mm. homoseksualismista.[4][5] Viiden vuoden oikeuskäsittelyn jälkeen Korkein oikeus hyväksyi Anastasia Majuri-Häkälän kanteen, jolla hän vaati avioliittoaan peruuntumaan, julistaen avioliiton pätemättömäksi ja velvoitti Reino Häkälän maksamaan entiselle vaimolleen useiden satojen tuhansien markkojen korvaukset.[6] Häkälä jäi asumaan Ruotsiin toimien siellä mm. harrastajateatterin johtajana ja tehden näytelmien ohjaustöitä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Teatterin maailma, s. 163
- ↑ Häkälä, Reino, Sveriges Dödbok (8/2021) 1830–2020, Sveriges Släktforskarförbund, ISBN 978-91-89310-09-4
- ↑ Reino Häkälä Elonetissä.
- ↑ Rouva Häkälän syytöksissä perää, arvelee past. Kejne, Helsingin Sanomat, 1953, No 11, sivu 3, julkaistu 13.1.1953
- ↑ Häkälän juttu suljetuin ovin, Helsingin Sanomat, 1953, No 292, sivu 7, julkaistu 29.10.1953
- ↑ Häkälän juttu vielä kerran, Helsingin Sanomat, 1956, No 110, sivu 13, julkaistu 16.5.1956
- ↑ Reino Häkälä teaterledare i Eskilstuna, Borgåbladet, 1956, No 9, sivu 1, julkaistu 21.1.1956
|
