Reinhold Ferdinand Sahlberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reinhold Ferdinand Sahlberg (23. joulukuuta 1811 Turku18. maaliskuuta 1874 Yläne) oli suomalainen luonnontutkija, museomies, lääkäri ja tilanomistaja.[1]

Sahlberg oli entomologisukua. Hänen isänsä oli biologian professori Carl Reinhold Sahlberg ja äitinsä Johanna Sofia Björkfors. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1835, lääketieteen lisensiaatiksi 1839 ja lääketieteen tohtoriksi 1840.[2] Sahlberg toimi vuodesta 1828 yliopiston luonnonhistorian museon amanuenssina ja sitten inspehtorina vuodesta 1844, mutta ei saanut tavoittelemaansa professuuria hävittyään haussa Alexander von Nordmannille, vaikka olikin toiminut eläin- ja kasvitieteen professorin sijaisena vuosina 1847–1849. Professorin viran hakua varten hän julkaisi 1848 tutkimuksen Monographia Geocorisarum Fenniae.[2] Sen jälkeen hän jäi pois yliopiston tehtävistä ja siirtyi kartanonomistajaksi, maanviljelijäksi ja suurperheen isäksi Yläneen Uuteenkartanoon.[1]

Nuorena tiedemiehenä Sahlberg teki pitkän luonnontieteellisen tutkimusmatkan 1839–1843, purjehtien suomalaisen kuvernööri Arvid Adolf Etholénin kanssa Kap Hornin ympäri Alaskan Sitkaan, jossa toimi lääkärinä vuoden ajan. Hän palasi Suomeen Aleuttien ja Siperian kautta, viipyen vuoden verran Baikalin alueella, josta hän keräsi runsaat luonnontieteelliset kokoelmat. Hänen pojanpoikansa Uunio Saalas on kuvannut matkaa Sahlbergin päiväkirjamerkintöjen avulla. Brasiliaan Sahlberg teki tutkimusmatkan 1849–1850. Keräämistään hyönteisistä Sahlberg julkaisi kaksi tutkielmaa, 1844 ja 1846.[2]

Sahlbergin puoliso vuodesta 1843 oli Christina Sofia Brusin (k. 1877)[2]. Hyönteistutkija Johan Reinhold Sahlberg oli heidän poikansa ja koulun ja sairaalan johtaja Mia Sahlberg heidän tyttärensä.[3]

On sanottu, että R. F. Sahlberg oli ennemminkin tutkimusmatkailija ja keräilijä kuin varsinainen tutkija. Hän ei ollut kiinnostunut biologian yleisistä opeista. Laajoja tutkimuksia hän teki vain kaksi: venäläisistä hyönteislöydöistä (1844) ja hylätyksi tullut professorinväitöskirja Suomen luteista (1848).[1]

  1. a b c ”Sahlberg”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 5966. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
  2. a b c d Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 653.
  3. Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sahlberg, Mia (1849–1931) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 22.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]