Reija Hirvikoski
| Reija Hirvikoski | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1954 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | lavastaja, pukusuunnittelija |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Reija Katriina Hirvikoski (s. 23. helmikuuta 1954 Helsinki)[1] on freelancer-lavastaja ja pukusuunnittelija. Koulutukseltaan Hirvikoski on taiteiden tohtori. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1979–1984 lavastustaiteen osastolla ja jatko-opiskelijana 1995–2005. Väitöskirjansa Hirvikoski teki vuonna 2005 aiheesta Tahdon tiellä – lavastajan rooli ja asema (2005). Hirvikoski sai vuonna 2006 valtion taiteilija-apurahan väitöskirjansa tutkimustulosten soveltamiseen ja lisätutkimukseen. Hän toimi Suomen OISTAT-keskuksen puheenjohtajana 2005–2015 ja kansainvälisen OISTAT Performance Design komission puheenjohtajana sekä kansainvälisen OISTATin hallituksessa 2009–2015. Hirvikoski valittiin vuosiksi 2009–2015 Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton (TeMe) puheenjohtajaksi[2] ja nimitettiin näyttämötaiteen taiteilijaprofessoriksi vuosille 2009–2014[3].
Hirvikoski on palkittu ensimmäisenä suomalaisena naislavastajana Jussi-palkinnolla vuonna 1987 elokuvan Lumikuningatar visuaalisesta suunnittelusta.[4] Hirvikoski on työskennellyt visuaalisena suunnittelijana vuodesta 1979 yhteensä yli sadassa produktiossa: elokuvassa (muun muassa Lumikuningatar 1987), televisiossa (muun muassa MTV3 Uutisstudio 2001) ja teatterissa (muun muassa Kalevala, Helsingin kaupunginteatteri 1984; Virkoja, Oulun kaupunginteatteri 1987; Tiikerin varjo, Teatteri Pieni Suomi 1988; Jos talviyönä matkamies, Helsingin Juhlaviikot 1996; Viivi ja Wagner, Turun kaupunginteatteri 2002; Kunnia, Tampereen Työväen Teatteri 2004; Mania 2004 ja Idiootti 2009, Espoon Kaupunginteatteri; Kauppamatkustajan kuolema, Turun kaupunginteatteri 2005; Elämän musiikki 2006, Elektra 2008 ja Rikos ja rangaistus Oulun kaupunginteatteri 2011; Kainon laulu 2014, Sara ja Erik 2016 ja Kissa kuumalla katolla 2017 Tampereen Työväen Teatteri, Arktinen hysteria Kansallisteatteri 2017 sekä Lempi Rovaniemen Teatteri 2020-2023). Useat hänen suunnittelemansa lavastukset ovat olleet maailmankantaesityksiä.
Reija Hirvikoski toimi skenografian alan maailmannäyttelyn Prahan Quadrennialin (PQ07) Suomen osaston tuottajana ja näyttelyn suunnitteluryhmässä, PQ11 Suomen osaston kuraattorina ja tuottajana sekä WSD2013/ Cardiff (World Stage Design) kilpailunäyttelyn kansainvälisen kuraattoriryhmän ja palkintoraadin puheenjohtajana. Lisäksi Hirvikoski toimi Valtion näyttämötaidetoimikunnan varapuheenjohtajana (2010–2013).
Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993.
- ↑ "Taide- ja kulttuurialojen liiton puheenjohtaja vaihtui" YLE. 19. huhtikuuta 2009. Viitattu 20. heinäkuuta 2009.
- ↑ "Hirvikoski ja Vainio taiteilijaprofessoreiksi" YLE. 28. elokuuta 2009. Viitattu 5. syyskuuta 2009.
- ↑ Toni Lehtinen: Reija Hirvikoski pohtii väitöskirjassaan lavastajan ja ohjaajan välistä suhdetta Turun Sanomat. 4. marraskuuta 2005. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reija Hirvikosken internetsivusto
- Reija Hirvikoski Elonetissä.
- Reija Hirvikoski Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||
