Erillinen rajajääkäripataljoona 2

Erillinen rajajääkäripataljoona 2 (Er.RajaJP 2) perustettiin 15.7.–7.9.1941 jatkosodan II armeijakunnan komentajan kenraalimajuri Laatikaisen käskystä ja se koostui entisen Rajavartiosto 3:en rajakomppanioista. Pataljoona osallistui aktiivisesti kärkiyksikkönä sodan alun hyökkäysvaiheeseen loppukesästä 1941 ja päätyi Kurkjoen, Kilpolan, Muolaan ja Valkeasaaren taistelujen kautta Lempaalan pitkään asemasotavaiheeseen. Venäläisten suurhyökkäys alettua kesäkuussa 1944 pataljoona osallistui viivytystaisteluihin Karjalan Kannaksella ja viimein Talin–Ihantalan taisteluun panssaridivisioonan mukana.

Pataljoonan perustaminen

Liikekannallepanon ja poliittisten päätösten seurauksena antoi 15. heinäkuuta II armeijakunnan kenraalimajuri Laatikainen määräyksen perustaa Erillinen rajajääkäripataljoona entisen Rajavartiosto 3:n rajakomppanioista. Tehtävän hoitaakseen sai everstiluutnantti Yrjö Sora ja rajajääkäripataljoona alistettiin 2. divisioonalle. Pataljoonan esikunta koostettiin II armeijakunnan eri joukko-osastoista ja majoitettiin Parikkalan suojeluskunnan taloon. Jääkärijoukkueen johtajaksi määrättiin luutnantti Ruuska 13. Rajakomppaniasta.

Pataljoonaan tuli kuulumaan neljä nelijoukkueista rajakomppaniaa: 1. komppania (13. RajaK), jonka päällikkönä entinen varapäällikkö reserviluutnantti Eino Simola ja varapäällikkönä Antti Pellinen. 2. komppania (23. RajaK) päälliköksi määrättiin luutnantti Mauno Puolakka. 3. komppanian (33.RajaK) johtoon astui Simpeleen tehtailta palvelukseen kutsuttu insinööri luutnantti Sumi. Varapäällikön tehtävät otti vastaan reserviluutnantti Uule Petäjä. 4. komppania (53.RajaK) sai pitää entisen päällikkönsä kapteeni Martti Avelan ja varapäällikön tehtävistä vastasi kansakoulunopettaja luutnantti Pekkanen.

Erillisen rajajääkäripataljoonan vahvuuteen kuului kranaatinheitinkomppania, jota johti parikkalainen kauppias luutnantti Huurre. Nimellisesti joukkoon kuului myös konekiväärikomppania, mutta sen miehistö oli käytännössä 16 konekiväärin voimin jaoteltuna pysyvästi neljään komppaniaan. Yksikön varustukseen kuului vielä 8 kappaletta 20 millimetrin panssarintorjuntakivääriä. Panssarintorjuntaan toi lisävoimia kahdella 45 millimetrin tykillä varustettu panssarintorjuntatykkijoukkue, jota aluksi johti vänrikki Taisto Lahtinen.

Orgaanisten joukkojen lisäksi pataljoonalle alistettiin luutnantti Caj Toffewrin johtama 6. Erillinen linnoituskomppania, jolla oli runsas 9-millinen konekivääriaseistus. Lisäksi luutnantti Soirin johtama 17. Erillinen kenttärykistöpatteri, kapteeni Jaakko Härmäsuon 6-tuumainen, 47. Erillinen linnoituspatteri (Canet) ja osia Pioneeripataljoona 12:n 1. komppaniasta, jota johti vänrikki Mäkinen.

Koko Pataljoonan vahvuus oli lähes 2000 miestä ja sen miehistön valtaosa oli vakinaisessa palveluksessa olevia rajavartion henkilökuntaa. Rajavartio-upseereita oli toistakymmentä, raja-aliupseereja viitisenkymmentä ja rajajääkäreitä toista sataa. Palveluksesta vapautettiin tässä vaiheessa 27 alaikäistä poikaa, jotka oli liikekannallepanossa otettu vapaaehtoisina palvelukseen.

Heinäkuun loppu sujui rauhallisesti kauniin kesän suomien helteiden lämmössä partioiden ja silloin tällöin harvahkoa tykistö- ja kranaatinheitintulta kuunnellen. 27. heinäkuuta pidettiin Harjulinnan kentällä pataljoonan pääosalle katselmus ja jumalanpalvelus. Pataljoona oli vihitty ja viritetty, valmis toimintaan.

Hyökkäysvaihe 30.06.–7.09.1941

Everstiluutnantti Sora antoi 30. heinäkuuta kello 21.30 lopullisen hyökkäyskäskun. Etenemisen piti alkaa seuraavana päivänä Parikkalan-Elisenvaaran radan koillispuolelta, Varpavaaran maastosta pääsuntana, ja ensimmäisenä tavoitteena Elisenvaara. Hyökkäysvaiheen aikana käytiin taisteluja muun muassa Kurkijoella, Kilpolassa, Kotselän Uupuneen valtauksessa ja päättyi ankarien taistelujen jälkeen 7. syyskuuta Valkeasaareen.

Pelkästään taistelut Valkeasaaresta tuottivat rajajääkäripataljoonalle kolmen päivän aikana 23 miestä kaatuneina ja nelinkertaisen määrän haavoittuneina. Joukoista oli poissa yli 500 miestä, joista yli sata kuolleita. Saavutuksena oli rajamiehille entuudestaan tuttu vanha raja. Tänne armeija keskeytti hyökkäyksensä, aivan Leningradin porteille, saarretusta kaupungista kuului kiivaimpien taistelujen aikana vaimea jyly suomalaisten etulinjojen poteroihin asti.

Asemasotavaihe 7.09.1941–9.06.1944

Rajajääkäreistä kootulla rajajääkäripataljoonalla oli asemasotavaiheen tehtävät tulleet tutuiksi jo koulutuksessa, rauhan aikana rajan vartioinnissa ja joillekin talvisodassa. Kuukaudet vierähtivät vuosiksi välillä aktiivisesti etulinjassa puolustaen ja välillä reservissä linnoitustöissä. Vuosi 1944 kului Tammiselkä-Sykiälä-Vaskisavotta-Lempaala -akselilla taisteluhaudoissa rajaa vartioiden, sekä reservissä monipuolisissa sotilaallisissa tehtävissä. Huomionarvoista on, että Erillinen rajajääkäripataljoona 2:n nimi vaihdettiin yleisen rajajoukkojen uudelleenjärjestelyjen kanssa Rajajääkäripataljoona 2:ksi. Käsky edellytti myös pataljoonan nuorennusta ja 4. komppanian siirtoa muualle.

Viivytystaistelu venäläisten suurhyökkäyksen aikana 9.–18.06.1944

Lempaalassa ja Raasulissa III armeijakunnan reservinä 9.–15. kesäkuuta. Viivytystaistelua Kirjasalosta Valkjärvelle 18. divisioonan joukoissa 16.–17. kesäkuuta. Puolustuksessa Pasurinkankaalla 2.D:n sivustasuojana 17.–18. kesäkuuta.

Kesäkuun yhdeksäs päivä 1944 oli juuri niin kesäisen kaunis, kuin vain alkukesästä voi olla. Kolme päivää aikaisemmin liittoutuneet olivat nouseet maihin Nordmandiassa, ja toinen maailmansota sai merkittävän käänteen loppua kohti. Sitä pohtivat myös miehet etulinjassa, kun tuona kuudentena päivänä alkoi lounaasta kuulua ukkosen jyrinää muistuttavaa kumua ja suurten lentokone-muodostelmien lennon rajan yli Suomeen. Suurhyökkäys oli alkanut, mutta kosketti merkittävimmin vasta Suomenlahden rannikkoa lounaasta.

Rajajääkäripataljoonan entisellä lohkolla, Simolassa, hyökkäsi joukkueen vahvuinen vihollinen suomalaisten asemiin. Rajajääkärit kutsuttiin taas vastahyökkäykseen vihollisen häätämiseksi omalle puolelleen. Viisi Rajajääkäripataljoonan miestä haavoittui. Länsikannas kesti vihollisen ensimmäisten päivien taistelut, vaikka eturintama saikin vapisten kokea Neuvostoliiton mahtavan tulivoiman syvällä nahoissaan. 12. kesäkuuta Länsi-Kannaksen suomalaisten oli peräännyttävä kovien taistelujen myötä VT-asemaan (Vammelsuu-Taipale) ja nämä asemat oli Päämajan käskystä pidettävä.

14.–15. kesäkuuta Neuvostoliitto pääsi tunkeutumaan kiivaiden taistelujen jäljeen Kuuterselässä ja Siiranmäessä VT-asemien läpi IV AK:n lohkolla. Rajajääkärien itäisellä Kannaksella oli vielä varsin rauhallista,ja edessä oli 13. kesäkuuta siirto kahden ja puolen vuoden Lempaalassa olon jälkeen Raudun Maanselkään reserviin. Sodassa levon hetki on joskus kovin lyhyt, 15. kesäkuuta alistettiin pataljoona kenraalimajuri Paalun komentamalle 18. Divisioonalle. Edessä oli siirto keskeneräisten VT-asemien laitteisiin Kirjasaloon etulinjaan.

16. kesäkuuta illalla saapui pataljoonan komentopaikalle divisioonasta kiireinen kuriiri, tuoden rajajääkäreille muutaman uuden ja salaperäisen uuden aseen. "Bazoga" joka nopeasti nimettiin rintamamiesten suuhun sopivammaksi "panssarikauhuksi" oli saapunut ja komentopaikalla pidettiin muutamalle panssarintorjuntamiehelle puolisen tuntia kestävä opetustilaisuus: "tuonne ammus, tuosta laukaisu ja varokaa takalieskaa". Kirjasalossa ei syntynyt kuitenkaan suuria taisteluja tässä vaiheessa, vaikka partiointia suoritettiin molemmin puolin.

Vetäytyminen VKT-linjaan, Tali-Ihantala ja Vuosalmi 19.06.–19.09.1944

III AK:n reservinä Vuoksella 19.–25. kesäkuuta Ihantalassa Panssaridivisioonan joukoissa 26.–29. kesäkuuta. IV AK:n reservinä Seitsolassa 30.6–9.7. III AK:n reservinä Vuosalmella 9.7.–10.8. Asemasotaa 15.D:n joukoissa Kiviniemessä 12.8.–19.9.

25.–26.6 välisen yön siirtyi pataljoona Panssaridivisioonalle alistettuna polkupyörämarssilla kohti erästä tämän erillissodan merkityksellisintä taistelua Talin-Ihantalaan. Viipuri oli menetetty jo 20. kesäkuuta ja rintamaan oli tullut vihollisen murtumia, joista yksi uhkasi nyt Ihantalaa. Täällä rajajääkärit mm. saksalaisten rynnäkkötykkiprikaatin ja omien Vickers-vaunujen tukemina kävivät rajua sotaa ylivoimaisen vihollisen edessä.

Lähteet

• Henttonen, Antti: Jatkosodan rajajääkäripataljoonien veteraanit kokoontuivat Immolassa. Karjala : puolueista riippumaton karjalaisten lehti, 4.9.1997, nro 36, s. 12. Viipuri, Lappeenranta: (suomeksi)
• Kilkki, Pertti: Hangosta Petsamoon : rajajääkärijoukot sodassa 1941-1944. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16332-9. (suomeksi)