Radko Dimitriev
| Radko Dimitriev | |
|---|---|
 Radko Dimitriev valokuvassa vuodelta 1914 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. syyskuuta 1859 Gradets |
| Kuollut | 18. lokakuuta 1918 Pjatigorsk |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Venäjän–Turkin sota Serbian–Bulgarian sota Ensimmäinen Balkanin sota Toinen Balkanin sota Ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
Radko Dimitriev (24. syyskuuta 1859 Gradets – 18. lokakuuta 1918 Pjatigorsk) oli bulgarialainen kotimaansa ja sittemmin Venäjän armeijassa palvellut kenraali. Dimitriev otti osaa esimerkiksi Venäjän–Turkin sotaan, Serbian–Bulgarian sotaan, molempiin Balkanin sotiin ja Venäjän armeijan palveluksessa ensimmäiseen maailmansotaan. Lopulta hän jäi bolševikkien teloituttamaksi.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Radko Dimitriev syntyi Gradetsissa 24. syyskuuta 1859. Jo nuorena Dimitriev toimi turkkilaisten vastaisissa piireissä ja hän osallistui taisteluihin heitä vastaan Venäjän–Turkin sodassa 1877–1878. Sodan jälkeen hän opiskeli kadettikoulussa Sofiassa jatkaen opintojaan Nikolain yleisesikunta-akatemiassa Venäjän Pietarissa. Opintojensa jälkeen hän taisteli Serbian–Bulgarian sodan taisteluissa vuonna 1885 kunnostautuen erityisesti Slivitsan taistelussa.[1]
Bulgarian tuolloinen ruhtinas Aleksanteri I kääntyi Venäjää vastaan Serbian vastaisen sodan jälkeen. Dimitriev oli itse russofiili ja panslavisti, jolle ruhtinaan uusi ulkopoliittinen suuntaus ei käynyt. Dimitriev sekaantui Aleksanterin vastaiseen murhayritykseen elokuussa 1887, jonka epäonnistuttua hän pakeni Romaniaan. Romaniassa Dimitriev kaavaili vallankaappausta Bulgariassa muiden bulgarialaisten upseerien kanssa ja liittyi lopulta Venäjän Kaukasuksen armeijaan.[1]
Venäjän ja Bulgarian välit paranivat ajan myötä ja Dimitriev palasi kotimaahansa liittyen Bulgarian armeijaan vuonna 1898. Dimitriev sai tukea Venäjältä, jonka avulla hän sai aseman Bulgarian armeijan esikuntapäällikkönä. Bulgarialaiset saivat merkittäviä voittoja turkkilaisista ensimmäisen Balkanin sodan aikana 1912–1913 Dimitrievin alaisuudessa. Sotaonni ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä toisen Balkanin sodan sytyttyä Bulgarian, sekä kreikan, Romanian ja Serbian välillä Bulgarian lopulta hävitessä sodan. Toisen Balkanin sodan tappion jälkeen Dimitrievistä tuli Bulgarian Venäjän lähettiläs. Hän oli myös Bulgarian tsaariksi nousseen Ferninandin saksalaismyönteisen politiikan vastustaja.[1]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Dimitriev liittyi Venäjän armeijaan. Hän johti venäläistä 3. armeijaa lopulta epäonnistuneen Gorlicen–Tarnówin offensiivin aikana vuosina 1914–1915. Dimitrievin alaiset venäläisjuokot joutuivat vetäytymään hyökkäyksensä jälkeen, mutta kaoottiselta paolta vältyttiin. Jonkin aikaa myöhemmin Bulgaria liittyi maailmansotaan keskusvaltojen puolella, jolloin Dimitriev syrjäytettiin 3. armeijan johdosta. Venäjän helmikuun vallankumouksen alkaessa Dimitriev johti 11. armeijaa Baltiassa. Vallankumouksellista liikehdintää oli myös Dimitrievin johtamien joukkojen parissa, mutta Dimitriev sai tehtyä heidän johtonsa kanssa sopimuksen, joka teki mahdolliseksi vastarinnan jatkamisen saksalaisia vastaan. Lopulta Dimitriev jäi kuitenkin Venäjän bolševikkien pidättämäksi ja hänet teloitettiin vain hieman myöhemmin Pjatigorskissa 18. lokakuuta 1918.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 196. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
| ||||||||||||||
