Rachel Cusk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rachel Cusk
Henkilötiedot
Syntynyt8. helmikuuta 1967 (ikä 57)
Saskatoon, Kanada
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Esikoisteos Saving Agnes (romaani, 1993)
Pääteokset Ääriviivat-trilogia
Palkinnot

Whitbread-palkinto (1993)
Somerset Maugham -palkinto (1997)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Rachel Cusk (s. 8. helmikuuta 1967 Saskatoon, Kanada) on brittiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja muistelmia. Hänen esikoisteoksensa Saving Agnes julkaistiin vuonna 1993. Tämän jälkeen häneltä on ilmestynyt useita romaaneja sekä muutamia omaelämäkerrallisia teoksia, joissa hän on tuonut esille rehellisesti muun muassa omia negatiivisia tuntemuksiaan äitiydestä. Vuonna 2014 ilmestyi Ääriviivat, joka on ensimmäinen osa trilogiasta, jossa Cusk pyrkii irrottautumaan romaaniperinteen kerronnallisista tavoista tuoda kertoja esille.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rachel Cusk syntyi vuonna 1967 Kanadan Saskatoonissa, mihin hänen vanhempansa olivat muuttaneet Englannista.[1] Hänen katolinen äitinsä Carolyn oli kotoisin Hertfordshirestä ja hänen protestanttinen isänsä Peter Yorkshirestä. Peter Cusk kääntyi katolisuuteen ennen avioliittoa. Rachel oli perheen toinen lapsi, ja hänellä on isosisko ja kaksi pikkuveljeä.[2]

Rachel oli vielä pieni, kun perhe muutti Los Angelesiin, ja koulunsa hän kävi loppuun Englannissa, mihin perhe muutti vuonna 1975.[2] Hän on kertonut myöhemmin hänen lapsuutensa olleen onneton. Cuskin varhaisin lapsuusmuisto hänen itsensä mukaan on tunne siitä, ettei ole hyväksytty.[3]

Cusk opiskeli englannin kieltä Oxfordin yliopiston New Collegessa, ja sen jälkeen hän on muuttanut usesti. Cusk on asunut Oxfordin jälkeen, Lontoossa, uudestaan Oxfordissa, Somersetissa, Bristol, Brightonissa, Italiassa, Tufnell Parkissa ja Stiffkeyssä.[4]

Ura kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cuskin ensimmäinen teos on vuonna 1993 julkaistu Saving Agnes, joka palkittiin parhaan esikoisromaanin Whitbread-palkinnolla. Cusk käsitteli monissa varhaisissa romaaneissaan satiirin kautta kouluttautuneen keskiluokan pinnan alla tapahtunutta tarvetta tyydyttää kaipuunsa, intohimonsa ja tarpeensa. Cuskin toinen romaani oli The Temporary (1995) ja kolmas The Country Life (1997). Viimeksi mainitusta hän voitti Somerset Maugham -palkinnon.[5] Se oli goottilaiseen romanssin parodia.[2]

Cuskin neljäs teos oli vuonna 2001 ilmestynyt A Life’s Work: On Becoming a Mother. Sen kirjoittamisen aikaan hän odotti toista lastansa, ja teoksessa hän kirjoittaa äityden nurjasta puolesta: synnyttämisestä, imettämisestä, koliikista ja unettomista öistä.[3] Teos sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton, ja monet äidit suorastaan vihasivat kirjaa.[4] Jotkut äidit jopa väittivät Cuskin vihaavan omaa lastansa, vaikka monet olivat myös onnellisia siitä, että joku oli uskaltanut kirjoittaa äitinä olemisen negativiisista tunteista.[3] Vanhemmuuteen liittyy myös Cuskin novellikokoelma The Lucky Ones (2003), jossa on viisi narratiivia liittyvät kaikki löyhästi vanhemmuuteen liittyviin tunteisiin.[5]

Cuskin seuraavat romaanit ovat In the Fold (2005), Arlington Park (2006) ja The Bradshaw Variations (2009). Viimeksi mainitun kanssa samana vuonna ilmestyi muistelmateos The Last Supper: A Summer in Italy.[5] The Bradshaw Variations oli jossain määrin irtiotto aiemmista teoksista, jotka olivat huomattavasti tylympiä. Se oli humaanimpi näkökulma perhe-elämään ja avioelämän tylsyyteen.[2] Cuskilta ilmestyi vuonna 2012 teos Aftermath: On Marriage and Separation. Se käsitteli hänen kymmenen vuotta kestäneen avioliittonsa loppumista.[5] Cusk oli tässäkin muistelmassaan hyvin rehellinen omista tunteistaa, kun hän kirjoitti muun muassa asemastaan perheen pääelättäjänä. Hän ei sensuroinut omia tuntemuksiaan. Reaktio teokseen oli jälleen ristiriitainen, ja Cusk on kertonut, että keskustelu kirjasta aiheutti sen, että kirjan ja oman elämän välinen raja hajosi.[4]

Cusk on kutsunut Aftermathia taiteelliseksi lopuksi. Hän ei pystynyt lähes kolmeen vuoteen kirjoittamaan eikä lukemaan mitään. Fiktio tuntui hänestä epäaidolta ja kiusalliselta. Cusk koki, että Aftermathin jälkeen hän joutui jättämään omaelämäkerrallisen tyylin ja pyrkimään kertojan hävittämiseen.[4] Cuskin projektista, jossa hän on yrittänyt kehittää uutta kerrontatapaa, syntyi romaanitrilogia.[6] Sarjan ensimmäinen osa Ääriviivat ilmestyi vuonna 2014 ja toinen osa Siirtymä vuonna 2016.[5] Ääriviivat oli vuonna 2015 Kanadassa ehdolla Giller-palkintoon.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cuskin puoliso on valokuvaaja Adrian Clarke, ja heillä on kolme tytärtä, joista yksi on Clarken edellisestä avioliitosta.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit
  • Saving Agnes, 1993
  • The Temporary, 1995
  • The Country Life], 1997
  • The Lucky Ones, 2003
  • In the Fold, 2005
  • Arlington Park, 2006
  • The Bradshaw Variations, 2009
  • Ääriviivat-trilogia (The Outline Trilogy)
    • Ääriviivat, suom. Kaisa Kattelus. S&S 2018 (Outline, 2014)
    • Siirtymä, suom. Kaisa Kattelus. S&S 2019 (Transit, 2017)
    • Kunnia, suom. Kaisa Kattelus. S&S 2020 (Kudos, 2018)
  • Toinen paikka. (Second Place, 2021). Suomentanut Kaisa Kattelus. Helsinki: S&S, 2021. ISBN 978-951-52-5460-3.
Muut
  • A Life's Work: On Becoming a Mother, 2001
  • The Last Supper: A Summer in Italy, 2009
  • Aftermath: On Marriage and Separation, 2012
  • Mykkäkoulu. (Coventry: Essays, 2019). Suomentanut Kaisa Kattelus. Helsinki: S&S, 2023. ISBN 978-951-52-5864-9.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Ahearn, Victoria: Canadian roots ‘missing jigsaw piece’ for Giller finalist Rachel Cusk Global News. 13.11.2015. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Thurman, Judith: Rachel Cusk Gut-Renovates the Novel The New Yorker. 31.7.2017. Condé Nast. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Barber, Lynn: Rachel Cusk: A fine contempt The Guardian. 30.8.2009. Guardian News & Media Limited. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Kellaway, Kate: Rachel Cusk: 'Aftermath was creative death. I was heading into total silence' The Guardian. 24.8.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Rachel Cusk British Council. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Rachel Cusk Schildts & Söderströms. Viitattu 22.4.2019.
  7. ↑ Whitbread Winners 1971-2005 Costa Book Awards. Viitattu 16.5.2019. (Web Archive)
  8. ↑ Previous winners of the Somerset Maugham Awards The Society of Authors. Arkistoitu 7.5.2019. Viitattu 16.5.2019.
  9. ↑ Whitbread 2003 Shortlists The Daily Telegraph. 10.11. 2003. Viitattu 16.5.2019.
  10. ↑ In the Fold The Man Booker Prizes. Viitattu 16.5.2019.
  11. ↑ The Scotiabank Giller Prize Presents Its 2015 Shortlist Scotiabank Giller Prize. 5.10.2015. Canada. Arkistoitu 13.10.2015. Viitattu 16.5.2019.
  12. ↑ The Scotiabank Giller Prize Presents Its 2017 Shortlist Scotiabank Giller Prize. 2.10.2017. Canada. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 16.5.2019.
  13. ↑ Tom Gatti: Rachel Cusk makes Goldsmiths Prize Shortlists for the third time New Statesman. 26.9.2018. Viitattu 16.5.2019.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rachel_Cusk&oldid=22099481”