Rämevenhokas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rämevenhokas
Nola aerugula.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Venhoyökköset Chloephorinae
Suku: Nola
Laji: aerugula
Kaksiosainen nimi

Nola aerugula
(Hübner, 1793)

Synonyymit
  • Nola centonalis
Katso myös

 Commons-logo.svg Rämevenhokas Commonsissa

Rämevenhokas (Nola aerugula) on yleinen soiden perhoslaji. Vanhassa kirjallisuudessa se tunnetaan valkeakyhmyisenä allaskehrääjänä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämevenhokkaan ulkonäkö vaihtelee, ja sen tunnistaminen voi olla hankalaa. Etusiivet ovat leveyteensä nähden lyhyet. Siipien pohjaväri on kirkkaan valkoinen, mutta suurelta osin ruskealla varjostunut, ja etusiiven poikki kulkee kaksi tummaa ja leveää poikkijuovaa. Poikkijuovien ulkopuolella siipi on vaaleimmillaan. Siiven kärki on tummempi, ja siinä erottuu heikosti vaalea aaltoviiru. Siiven päällä olevat suomutupsut ovat mustat, mutta sivuiltaan valkoiset. Takasiivet ovat vaaleat tai vaaleanharmaat ja tummuvat ulospäin ja etureunaa kohti. Osa yksilöistä on hyvin vaaleita, ja niiden kuviointia voi olla vaikea erottaa. Siipiväli on 15–18 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta suureen osaan Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Etelämpää se puuttuu suurilta alueilta. Idässä lajia tavataan Venäjän kaukoitään ja Japaniin asti.[4] Suomessa rämevenhokasta tavataan yleisenä, joskin harvalukuisena koko maan etelä ja keskiosissa pohjoisimpien havaintojen ollessa Kokkola-Kajaani-linjalta. Se lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle. Lennon huippu on heinäkuun puolivälissä.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti rämevenhokas elää ennen kaikkea soilla, mutta etenkin Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa populaatioita löytyy hiekkaisilta, matalakasvustoisilta merenrannoilta. Suomessa lajin tiedetään elävän myös kosteissa koivikoissa. Päivisin perhoset piilottelevat kasvillisuuden joukossa ja aloittavat lentonsa heti auringon laskettua. Koiraat lentävät etsimässä naaraita matalalla kasvillisuuden joukossa, ja naaraan ympärille voi kertyä useiden koiraiden muodostama parvi. Molemmat sukupuolet tulevat valolle.[4]

Naaras tuottaa vain vähän munia, luultavasti ei enempää kuin 50. Toukka viettää aikansa lähinnä lehtien alapinnoilla ja kasvaa hyvin hitaasti ennen siirtymistään talvilevolle. Se on täysikasvuinen seuraavan vuoden kesäkuussa ja koteloituu karikkeen joukkoon, heimolle tyypillisen, kovan, pientä venettä muistuttavan kotelokopan sisään.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintokasvitiedot perustuvat pääasiassa kasvatettuihin toukkiin. Niiden tiedetään syövän ainakin koivuja, lakkaa ja mustikkaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Rämevenhokas – Nola aerugula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nola_aerugula.html
  3. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2079
  4. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 302–305
  5. http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nolidae/Nola/aerugula/Nola%20aerugula.htm[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]