Päätäi
| Päätäi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Neoptera |
| Lahko: | Täit Phthiraptera |
| Heimo: | Ihmistäit Pediculidae |
| Suku: | Pediculus |
| Laji: | humanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pediculus humanus |
|
| Katso myös | |
Päätäi (Pediculus humanus var. capitis) on väiveiden ja täiden lahkoon kuuluva 2–3 mm pitkä siivetön hyönteislaji, joka loisii ihmisissä. Nykytietämyksen mukaan se on vaatetäin (Pediculus humanus var. humanus) kanssa samaa lajia eikä muodosta edes alalajin tasoista taksonia. Kuoriutumisen jälkeen täi voi olla hyvin vaalea tai melkein musta. Täin väri riippuu usein hiusten väristä.
Leviäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätäit leviävät ihmisestä toiseen, jos esimerkiksi hiukset ovat läheisessä kosketuksessa toisiinsa. Myös päähineitä, vuodevaatteita ja muita tekstiilejä täit käyttävät kulkuvälineinään. Tilaisuuden saatuaan täit viihtyvät kaikenlaisissa päänahoissa riippumatta hiusten pituudesta tai puhtausasteesta. Yleensä puhutaan, että täit viihtyvät pitkissä hiuksissa, mutta eräiden selvitysten mukaan kyseisen loisen on helpompi siirtyä uuteen isäntään, jos tartuttajan hiukset ovat lyhyet.
Jos täi saa mahdollisuuden päästä hiuksiin, se ei välitä hiusten puhtaudesta tai likaisuudesta.
Jos päätäitä esiintyy kouluaikana, on suositeltavaa mennä kouluun vasta yhden täinpoistoaineella tehdyn pesukerran jälkeen.[1]
Elinkaari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätäit ryömivät lämmön perässä ihmisen päänahkaan ja elävät imemästään verestä. Naaraat kehittävät kuukauden mittaisen elämänsä aikana noin 100 munaa, joista käytetään nimityksiä saivare ja saivar. Saivareiden kuoriutuminen kestää noin 7–10 päivää samoin kuin niiden sukukypsiksi tuleminen. Täi munii vain elinkaarensa loppupäässä. Täit ja niiden toukat ruokailevat kahdesti päivässä. Ravinnotta täit kykenevät elämään vain 1–2 vuorokautta, mutta saivareet voivat pysyä elinkelpoisina vaikkapa tyynyssä 10 päivää, kuoriutumiseensa saakka. Päätäit munivat yleensä korvien taakse tai takaraivolle ja niskaan (pään takaosaan).
Oireet ja tartunnan toteaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätäitartunnan ensioire on päänahan kutiaminen ja yöllä raapiminen. Päänahka voi kutista ajoittain todella paljon, mutta välillä tartuntaa ei edes huomaa kuin pienoisena kutinana. Erityisesti täit pesiintyvät korvien yläpuolisiin hiuksiin ja niskaan. Siellä yleensä näkyvät ensimmäiset saivareet. Elävät täit voivat olla hyvin hankalasti nähtävissä. Täin munat muistuttavat lähinnä seesamin siemeniä ja ovat tiukasti kiinni hiuksen tyvessä, päänahan vieressä. Helposti irtoavat hiutaleet ovat luultavimmin hilsettä.
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päätäin torjumiseen on apteekista saatavissa täisampoita, mutta ne yleensä tappavat vain aikuisia täitä. Tiheää, mielellään metallista kampaa tulee käyttää ahkerasti, jotta ylimääräiset päätäit ja mahdollisuuksien mukaan saivareet saadaan poistetuksi. Kampa tulisi puhdistaa huolellisesti esimerkiksi keittämällä tai jättämällä kampa yön yli etikkaan. Kampausalue tulee myös imuroida, jotta pudonneet saivareet ja täit saadaan talteen. Teipin käyttäminen saivareiden talteen ottamiseen voi olla avuksi.
Saivareet kiinnittyvät tiukasti hiuksiin, joten niitten irrottaminen on erittäin hankalaa. Kamman kastaminen etikkaan helpottaa saivareitten irrottamista. Jos saivareita ei ole monia, voi ne poistaa myös leikkaamalla yksittäin hiukset, joihin saivareet ovat kiinnittyneet. Äärimmäisessä tapauksessa kaikki hiukset voi leikata alle sentin pituiseksi, joissa täit eivät pysty elämään. Yleensä neuvotaan käyttämään täisampoota toisen kerran noin viikon kuluttua, jotta hoitojen välillä kuoriutuneet täit kuolevat.
Vuodevaatteet ja kuumuutta kestävät pitovaatteet tulee pestä 60 asteen lämmössä. Päähineitä ja vaatteita voidaan myös pakastaa yli neljä tuntia vähintään −18 °C:n lämpötilassa.
Täisampoiden liiallisesta käytöstä täit voivat kehittää resistenssin jonka vuoksi niitä ei tulisi käyttää liikaa.[3] Uudempia hoitoja ovat silikonia sisältävät shampoot, jotka tukehduttavat täit mutteivät ole ihmisille vaarallisia. Tehoaineina näissä käytetään dimetikonia (silikoniyhdiste)[4] ja oktametyylisyklotetrasiloksaania eli syklometikonia. Muita hoitoaineissa käytettyjä tehoaineita ovat malationi, permetriini ja greippiuute.
Kutina voi jatkua useita päiviä hoidon jälkeen. Liiallinen kampaaminen ja täit ovat voineet ärsyttää päänahkaa. Oireet saattavat siis jatkua ilman täi-infektiotakin. Kamman voi ostaa apteekista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Täit SairasLapsi.com. Arkistoitu 10.2.2019. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Goates, Brad M. & Atkin, Joseph S. & Wilding, Kevin G. & Birch, Kurtis G. & Cottam, Michael R. & Bush, Sarah E. & Clayton, Dale H.: An Effective Nonchemical Treatment for Head Lice: A Lot of Hot Air. Pediatrics, marraskuu 2006, 118. vsk, nro 5, s. 1962–1970. doi:10.1542/peds.2005-1847 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Täishampoo tehoaa yhä Apteekkari.fi. 4.10.2010. Viitattu 8.2.2020.
- ↑ Norontaus, Katariina: Miten päätäiden hoitotuotteet eroavat toisistaan? Turun Sanomat. 7.10.2016. Viitattu 8.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannuksela-Svahn, Anna: Päätäit Lääkärikirja Duodecim. 12.10.2017. Viitattu 8.2.2020.
- Upola, Terhi: Onko teilläkin täitä? Yhä useammalla on, ja yksi syyllinen olemme me ilman täitä kasvaneet vanhemmat Yle Uutiset. 13.2.2016. Viitattu 8.2.2020.
- Holopainen, Jarmo: Sisätilojen tuholaiset Oppi.uef.fi, Itä-Suomen Yliopisto. Arkistoitu 23.2.2017. Viitattu 8.2.2020.