Hilse
Hilse koostuu ihosta irronneesta kuolleesta ihosolukosta. Havaittavan hilseen muodostumista eli hilseilyä tapahtuu ihmisellä erityisesti päänahasta.
Normaalistikin hiuspohjasta irtoaa soluja pieninä osina eikä niitä juurikaan huomaa. Näkyvää hilsettä alkaa kuitenkin muodostua, kun päänahan iho tulehtuu syystä tai toisesta ja ihosolut alkavat jakautua tulehduksen seurauksena tavallista nopeammin. Kiihtyneessä kasvussa sarveiskerroksen tavallista runsaslukuisemmat epäkypsät solut tarttuvat toisiinsa muodostaen näkyvää hilsettä. Tulehtuneen ihon orvas- ja marraskesi saattavat uusiutua 4-7 kertaa nopeammin kuin terveessä ihossa.[1]
Nopeasti uusiutuvassa ihossa ei myöskään ehdi syntyä riittävästi keramideja, jotka normaalisti hillitsevät kosteuden haihtumista ihon sarveiskerroksesta joten iho kuivuu. Rasvainenkin päänahka voi siis olla kuiva.[1]
Hilse on usein merkki tali-ihottumasta. Hilseen muita syitä ovat päänahan atooppinen ihottuma sekä psoriaasi. Myös muut tulehdukset kuten krooninen karvatupen tulehdus ja ruusufinni saattavat aiheuttaa hilseilyä esiintyessään päänahassa[1]
Hilse myös ruokkii itse itseään; hiuspohjan luontainen Malassezia-hiiva saa hilseestä lisää ravinnetta samalla lisäten tulehdusta.[1]
Hilse itsessään ei ole mitenkään vaarallista, mutta se koetaan monissa tapauksissa kiusalliseksi. Hilseen perimmäinen syy on kuitenkin syytä tutkituttaa, jotta hilseilyä voidaan hoitaa asianmukaisesti.
Ruokavalio ei vaikuta hilseilyyn mikäli ruoasta saadaan välttämättömät ravintoaineet.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hilseilevän päänahan itsehoidon perushoito on tiheä, jopa päivittäin tapahtuva pesu tavallisella shampoolla.[1]
Liian vahvoja shampoita on kuitenkin vältettävä: shampoota voidaan esimerkiksi laimentaa vedellä, jos päänahka on herkkä. Huolellinen hiusten huuhtelu pesun jälkeen on tärkeää.lähde?
Mikäli hilse ei lähde irti sampoopesulla, se voidaan irrottaa apteekista saatavalla 5 %:lla salisyylihappovoiteella. Voide voidaan hieroa hilseilevälle alueille illalla ja pestä pois sampoon kera aamulla. Käsittelyn voi uusia aina tarvittaessa.[1]
Vaikeammissa tapauksissa voidaan hoitona käyttää tuotteen ohjeistuksen mukaisesti apteekeista saatavia seleeniä, sinkkipyritionia, kivihiilitervaa tai polyvidonijodia sisältäviä shampoita.
Sienen aiheuttamaan hilseilyyn voi kokeilla ketokonatsolia sisältävää shampoota.
Pesun jälkeen voidaan päänahkaan laittaa hydrokortisoniliuosta noin 1–2 viikon kuureina. Apua saattaa olla myös glyserolia sisältävistä desinfektiokäsihuuhteista.[1]
Jos hilseilyn taustalla on jokin ihosairaus (esimerkiksi psoriasis), kohdistetaan hoito siihen.[2]
Milloin lääkäriin?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikäli tiheä - jopa päivittäinen - sampoopesu ja hydrokortisoniliuoksen käyttö ei tuo apua ja hilseily häiritsee päivittäistä elämää, niin lääkäri voi varmistaa hilseilyn syyn ja antaa tehokkaamman paikallishoidon. Joskus saattaa sisäinen antibiootti- tai hiivalääkekuuri olla tarpeen hilseilyn pysäyttämiseksi.[1]
Päänahan psoriaasiin on oma lääkehoitonsa. Psoriaasiin saatetaan käyttää joskus myös UVB-hoitoa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00219
- ↑ www.terve.fi:Hilse:Hilse (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dermaklinikka.fi - Hilse (Arkistoitu – Internet Archive)
- Terveyskirjasto.fi - Hilse