Kivihiiliterva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kivihiiliterva on musta tai tummanruskea raskas­liikkeinen ja pahan­hajuinen neste, jota syntyy sivutuotteena, kun kivihiiltä kuivatislataan koksin valmistamiseksi. Sitä saadaan noin 3 % kivihiilen määrästä.[1].

Kivihiiliterva sisältää tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joista suurin osa on bentseenin johdannaisia.[2]. Monet niistä ovat tärkeitä kemian­teollisuuden raaka-aineita, joita käytetään varsinkin väri- ja lääkeaineiden valmistukseen. [1] Kivi­hiili­tervan ensimmäisessä tislauksessa saadaan alle 200 °C:n lämpö­tilassa kiehuvista aineista kevytöljyä, 200-250 °C:ssa kiehuvista keski­öljyä, 250-300 °C:ssa kiehuvista raskas­öljyä ja tätä korkeammassa lämpö­tilassa kiehuvista antraseeni­öljyä, ja jäljelle jäävä tislaus­jäännös on pikeä.[1]

Kivihiilitervasta saatava kevyt­öljy sisältää muun muassa bentseeniä, tolueenia ja ksyleeniä, ja siitä valmistetaan muun muassa lääkkeitä, väri­aineita, hajusteita, räjähdysaineita ja liuottimia. Keskiöljy sisältää karbolihappoa, kresoleja, pyridiiniemäksiä, kinoliinia ja kumaronihartseja, ja siitä valmistetaan muoveja, lääkkeitä ja ruiskutteita. Raskas­öljy on pääasiassa naftaleenia. Antraseeni­öljy on pääasiassa antraseenia, ja siitä valmistetaan puun kyllästeitä ja väriaineita. Se sisältää myös jonkin verran hiiltä. Piestä valmistetaan tien päällysteitä, brikettejä ja elektrodeja.[1]

Raakaa kivihiilitervaa käytetään muun muassa kattohuopien ja tervapahvien valmistukseen. Sitä käytetään myös sellaisenaan poltto- ja voiteluöljynä.[3]

Monet kivihiilitervassa esiintyvät aineet kuten fenolit ja kresolit ovat myrkyllisiä.[4]. Siinä oleva bentseeni on myös vahvasti syöpää aiheuttava eli karsinogeeninen aine.[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otavan iso Fokus, 3. osa (Kr-Mn), s. 1861-1862, art. Kivihiili. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  2. Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 56. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7.
  3. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 4232, art. Terva. Otava, 1973. ISBN 951-1-01521-4.
  4. Mälkönen, s. 93-95
  5. Bentseenin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 9.9.2011.