Puuskan tuulivoimapuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puuskan tuulivoimapuisto
Röyttän tuulivoimapuisto
Tuulivoimalat Terästehtaan lähellä
Tuulivoimalat Terästehtaan lähellä
Valtio Suomi
Sijainti Tornio
Koordinaatit 65°46′12″N, 24°10′19″E
Rakentaminen alkoi 2010
Valmistunut 2011
Laajennettu 2015
Rakennuttaja Rajakiiri Oy [1]
Omistaja Rajakiiri Oy [2]
Operaattori Rajakiiri Oy [3]
Tuulivoimapuisto
Tyyppi maatuulivoimalaitos
Korkeus 0–10 m [4]
Pinta-ala 5,0 km² [4]
Tuulivoimalat 8 × Siemens SWT−3.6−120 (3,6 MW)
5 × Vestas V112-3.3 (3,3 MW) [3]
Kapasiteetti 45,3 MW [5]
Vuosituotanto 130 GWh [5][2]
Kartta
Puuskan tuulivoimapuisto

Puuskan tuulivoimapuisto, ja toisinaan myös Röyttän tuulivoimapuisto, on Lapissa Tornion Röyttässä sijaitseva tuulivoimapuisto, jossa toimii 13 tuulivoimalaitosta. Niiden kokonaiskapasiteetti on 45 megawattia ja vuosituotanto on noin 130 gigawattituntia. Tuulivoimapuiston on rakentanut, sen omistaa ja sitä operoi Rajakiiri Oy. Rajakiiri Oy on EPV Tuulivoima Oy:n tytäryhtiö.[4][2]

Tuulivoimapuisto oli valmistuessaan vuonna 2011 Suomen suurin tuulivoimapuisto 28,8 megawatin kapasiteetillaan.[6][7]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornion terästehdas sijaitsee suurella Tornionjoen suiston Selleen saarella, jossa on ollut Röyttän niemi. Saari ja samoin sen niemi on terästehtaan laajentama täytemaalla, jota se osin itsekin tuottaa. Tuulivoimalat sijaitsevatkin osittain merelle eteläsuuntaan laajenevan teollisuusalueen laitamalla. Kaksi eteläisintä tuulivoimalaitosta sijaitsevat entisellä Taljan saarella ja yksi sijaitsee kapealla Räyhän niemellä. Merestä on penkereellä erotettu laaja saostusallas Lankilankrunni, jonka on vielä 1970-luvulla ollut Liuhanlahtea. Liuhanlahden entisellä Sysmiön rannalla seisoo yksi tuulivoimala ja toinen Lankilankrunnin eteläisellä penkereellä. Myös niemimaan itärantaa seuraa pengervalli, jonka suojassa on pieniä saostusaltaita. Penkereiden viereen on rakennettu paikat kahdelle tuulivoimalalle. Satama-alueella niemen länsipuolella on laiturialueella kaksi ja voimaloiden ja Sahalahden koillispuolella vielä kolmas tuulivoimalaitos. Terästehtaan pohjoispuolella sijaitsevat viimeiset kolme tuulivoimalaa, yksi Prännärinniemen lähellä ja kaksi tehdasalueen tuloväylän lähellä. Tuulipuiston pituus on 3,9 kilometriä, leveys 2,5 kilometriä, ja kaikki voimalaitokset sisällensä sulkevan alueen pinta-ala on 5,0 neliökilometriä. Voimalat sijaitsevat 0–10 metrin korkeudella mpy.[4][8]

Tuulivoimapuistoa kutsuttiin aluksi nimellä Puuska ja myöhemmin sen rakentamisen ensimmäistä vaihetta nimellä Puuska I. VTT:n tuulivoiman vuosiraportissa ensimmäisen vaiheen tuulivoimaloita kutsuttiin tunnuksilla Röyttä 1–8.[9] Yleisesti käytettiin myös tunnusta Röyttä, koska tuulivoimapuisto sijaitsi Röyttäniemessä.[9][10] Uudemmat, vuonna 2015 rakennetut tuulivoimaloiden tunnukset ovat Röyttä 9–13. Tulevaisuudessa Röytällä voidaan tarkoittaa merituulivoimapuistoa, joka tulisi sijaitsemaan Röyttänniemen edustalla.[11]

Ensimmäisenä käynnistyneet tuulivoimalaitokset ovat saksalaisen Siemensin valmistamaa SWT-3.6-120-mallia, jonka napakorkeus on 100 metriä [9], tuuliturbiinin halkaisija 120 metriä, ja jonka kapasiteetti on 3,6 megawattia.[10][3] Toisena käynnistetyt tuulivoimalaitokset ovat tanskalaisen Vestasin valmistamaa V112−3.3-mallia, jonka napakorkeus on 119 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 112 metriä ja kapasiteetti 3,3 megawattia.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyttäänniemeen Outokummun Tornion terästehtaan ympärille suunniteltiin vuodesta 2007 alkaen tuulivoimapuistoa, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 2010. Alue oli Suomen parhaita tuulipaikkoja.[12] Puuskan ensimmäistä rakennusvaihetta kutsuttiin tunnuksella Puuska I ja se sisälsi kahdeksan Siemensin toimittamaa tuulivoimalaa. Se valmistui joulukuun 2010 viimeisinä päivinä, jolloin tuulipuiston kokonaiskapasiteetti oli 28,8 megawattia. Nämä tuulivoimalat olivat käynnistyessään kapasiteetiltaan Suomen suurimmat. Ne eivät ehtineet tuottamaan sähköä 2010 aikana ollenkaan ja seuraavana vuonna vuosituotanto oli 93 gigawattituntia. Ykkösvaiheen kustannusarvio oli 40 miljoonaa euroa [12].[9][13][7]

Syyskuussa 2014 päättyi Puuskan laajennushanke investointipäätökseen, jossa Vestasilta tilattiin viisi 3,3 megawatin tuulivoimalaitosta. Näiden myötä tuulipuisto sai 16,5 megawattia lisäkapasiteettia ja tuulipuiston kokonaiskapasiteetti kohoaisi 45,3 megawattiin.[5] Laajennusvaihe Puuska II valmistui vuonna 2015.[12] Tuulivoimapuiston vuosituotannoksi arvioitiin 130 gigawattituntia.[5][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rajakiiri Oy www.thewindpower.net. 30.11.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  2. a b c d Soininen, Ari: EPV Tuuli (PDF) (MRL Seminaari) mtk.fi. 15.1.2021. MTK. Viitattu 19.1.2024.
  3. a b c Siemens  SWT-3.6-120 www.thewindpower.net. 6.6.2018. Ranska: The Wind Power. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  4. a b c d Puuskan tuulivoimapuisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.1.2024.
  5. a b c d Rajakiiri laajentaa Tornion Röyttän tuulivoimapuistoa rajakiiri.fi. 25.9.2014. Vaasa: Rajakiiri. Viitattu 19.1.2024.
  6. Suomen suurin tuulivoimapuisto vihitään käyttöön Torniossa rajakiiri.fi. 27.3.2011. Vaasa: Rajakiiri. Viitattu 19.1.2024.
  7. a b c Hiltula, Kimmo: Röyttän tehdasalueelle viisi uutta tuulivoimalaa yle.fi. 25.9.2014. Helsinki: YLE. Viitattu 19.1.2024.
  8. Peruskartta 1:20 000. 2541 02 Röyttä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1974. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 19.1.2024)
  9. a b c d Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2010. 2011. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 19.1.2024.
  10. a b Röyttä www.thewindpower.net. Ranska: The Wind Power. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  11. Tuulivoimakartta (PDF) kolari.fi. 2.3.2020. Kolari: Kolarin kunta. Viitattu 19.1.2024.
  12. a b c Puuska 1 ja 2 rajakiiri.fi. Vaasa: Rajakiiri. Viitattu 19.1.2024.
  13. Turkia, Ville & Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2011. 2012. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 19.1.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]