Putinin trollit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Putinin trollit
Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta
Kannen kuvassa Venäjän karhu istuu koppalakki päässä naputtelemassa tietokonetta. Hihassa on Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tunnus lepakko.
Kannen kuvassa Venäjän karhu istuu koppalakki päässä naputtelemassa tietokonetta. Hihassa on Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tunnus lepakko.
Kirjailija Jessikka Aro
Kansitaiteilija Maria Mitrunen
Kieli suomi
Genre tietokirja
Kustantaja Johnny Kniga
Julkaistu 2019
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 453 s. + kuvaliite
ISBN 978-951-0-43829-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta on toimittaja Jessikka Aron kirja, jonka on julkaissut Johnny Kniga vuonna 2019.

Kirjassa Yleisradion toimittaja Aro käy dokumentoiden läpi tuoreita mustamaalauskampanjoita, joiden kohde hän on ollut myös itse. Hän on saanut vuonna 2016 kirjan aiheeseen liittyvistä reportaaseistaan Bonnierin Suuren journalistipalkinnon.[1] Aro aloitti kirjan työstämisen 2016, ja se julkaistiin 24. syyskuuta 2019.[2]

Alkusanoissa Aro kuvaa, millaisen kohtelun kohteeksi hän joutui julkaistuaan artikkelin Venäjän informaatiosodankäynnistä. Hän tunsi, että häntä painostetaan lopettamaan työnsä aiheen parissa ja vaikenemaan, mutta hän toteaa, että siihen taipumalla hän olisi pettänyt lupauksen yleisölle: toimittajana hänen välitettävä tietoa. Hän pelkäsi, että henkisesti tasapainottomat ihmiset saisivat somehyökkäyksistä sytykkeen väkivallantekoihin, ja siksi hän joutui lopulta muuttamaan Suomesta pois.[3]

Aro on haastatellut kymmentä henkilöä, jotka ovat työnsä kautta olleet tavalla tai toisella tekemisissä Venäjän kanssa. Esimerkiksi Ruotsin ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä Martin Kragh teki selvityksen Kremlin nykyaikaisista vaikutuskeinoista ja joutui sen julkaistuaan lokakampanjan kohteeksi, mutta jatkoi työtään, kuten Aro.[4]

Aro kertoo myös Yleisradion sisällä olleesta "myyrästä", joka välitti hänestä tietoja Johan Bäckmanille. Henkilöä vastaan ei kuitenkaan nostettu syytettä. Ilta-Sanomien Arja Paananen haastatteli Ylen silloista riskienhallinta- ja turvallisuuspäällikköä Simo Alhoa, joka ei ottanut asiaan kantaa muuten kuin yleisellä tasolla: "Viranomaispuolella kuitenkin voi joskus käydä myös niin, että kun riittävää näyttöä ei ole, niin asia saattaa jäädä puolitiehen. Näyttöä voi olla vaikea saada."[5]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esitellessään kirjan Helsingin Sanomissa Paavo Teittinen sanoo kirjaa ansiokkaaksi, mutta on myös kriittinen. Hänen mukaansa kirja kuvaa hyvin Venäjän vaikutusoperaatioita maailmalla, mutta esittää myös hataria väitteitä trolliarmeijasta. Kirjan suurimpana arvona hän pitää suurelle yleisölle tuntemattomien tapausten esittelyä, mutta hänen mukaansa kirjassa on myös liioittelua. Heikoimpana hän pitää sitä, ettei varsinaisia Venäjän valtion operaatioita ja Venäjä-mielisten toimia ole eroteltu, sillä kaikki Venäjän näkemyksiä toistelevat eivät ole Venäjän palkkalistoilla. Yhteenvetona hän kuitenkin toteaa, että "Aro on tavallaan antanut kasvot Venäjän epäasialliselle vaikuttamiselle – – omalla työllään kiinnittänyt huomiota aitoon ongelmaan. Siihen, miten Venäjä yrittää aggressiivisesti puuttua demokraattisten yhteiskuntien asioihin".[6]

Ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkisen arvion mukaan Aron oma historia trollaamisen kohteena saa kirjassa ymmärrettävästi suurimman painon ja kaikesta aistii, kuinka nämä kokemukset ovat satuttaneet kirjoittajaa. Hän pitää kirjaa merkittävänä ja toivoo, että se julkaistaan myös englanniksi.[7]

Teppo Tiilikainen (Suomen Kuvalehti) toteaa, että Aro on antanut kasvot nettikiusaamisen uhreille. Verkkoalustat eivät siivoa jälkiä, vaan valheita toistellaan niissä. Se Tiilikaista kuitenkin vaivaa, että hänen mielestään Aro korostaa itseään liikaa ja puhuu tutkimuksista, kun kyse on journalismista. Tiilikaisen mielestä Aro yliarvioi Putinin valtaa. Kokonaisarviona Tiilikainen sanoo, että kirja on monilta osin ansiokas.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjan takakansi
  2. Karhun metkut Ruotuväki. 24.9.2019. Viitattu 12.1.2020.
  3. Aro, s. 7–11
  4. Merja Niilola: "On parasta ryhtyä vastahyökkäykseen" – Jessikka Aron uusi kirja kertoo, mitä Venäjän kritisoinnista seuraa ja miten trollit voi voittaa Yle.fi, uutiset. 24.9.2019. Viitattu 3.10.2019.
  5. Arja Paananen: Raju väite Jessikka Aron Putinin trollit -kirjassa: Venäjän ”myyrä” löytyi Yleisradiosta Ilta-Sanomat. 24.9.2019. Viitattu 3.10.2019.
  6. Paavo Teittinen: Aito ongelma. Helsingin Sanomat, 24.9.2019, s. B 2–3.
  7. Trollien satuttama Hybridiä turpoa. Viitattu 17.10.2019.
  8. Teppo Tiilikainen: Suomen Kuvalehti, 42/2019, s. 56.