Punavyöseitikki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punavyöseitikki
Cortinarius armillatus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Cortinariaceae
Suku: Seitikit Cortinarius
Laji: armillatus
Kaksiosainen nimi

Cortinarius armillatus
(Alb. & Schwein.) Fr.[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Punavyöseitikki Commonsissa

Punavyöseitikki (Cortinarius armillatus) on punaruskealakkinen kookas helttasieni, jonka jalassa on selviä punaisia vöitä. Se on runsassatoisimpia ja yleisimpiä Suomessa kasvavia sieniä. Tämän lajin voi sekoittaa tappavan myrkylliseen suippumyrkkyseitikkiin.[2][3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punavyöseitikin lakki on 5–15 cm, nuorena kellomainen ja myöhemmin kuperaksi laakeneva, keskuskohoumallinen, punertavan ruosteenruskea, vanhempana mutkalaitainen. Lakin pinta on kuiva, säteittäissäikeinen ja monesti keskeltä pienipunasuomuinen. Heltat aluksi vaaleanruskea, mutta kun itiöt kypsyvät niin väri muuttuu kanelinruskeaksi. Jalka lakkia vaaleampi 6-12×1-2 cm, pitkä ja solakka, tyvi nuijamainen. Jalassa on useita suojusjätteistä muodostuneita punaisia vöitä. Ylin vyö on yleensä paksuin ja kokonainen, alemmat vyöt yleensä vaaleampia ja katkonaisia. Malto on vaaleanruskea. Ei voimakasta tuoksua. Maku on mieto.[2][4][5]

Kasvupaikka ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se kasvaa melkein koko maassa tuoreissa ja kosteissa kangasmetsissä, erityisesti kuusikoissa ja kosteissa koivikoissa, soistuneillakin paikoilla. Punavyöseitikki on luultavasti Suomen satoisin seitikkilaji kasvattaa itiöemiä hyvin jopa kaikkein huonoimpina sienivuosina elokuusta lokakuuhun. Koivujen mykorritsasieni.[2][4][5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienivärjäyksessä punavyöseitikistä saadaan purettamatta vaaleanpunaista väriainetta. Purettamalla punavyöseitikkiä alunalla saadaan siitä tummaa vaaleanpunaista väriainetta, tinalla ja kuparilla kellertäviä ja vihertäviä harmaita sekä raudalla oliivinväristä väriainetta.[4][6]

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos ei tunne seitikkejä kannattaa jättää se keräämättä, sillä jotkut seitikkilajit ovat kuolettavan myrkyllisiä. Seitikit saattavat olla Suomen runsaslukuisin sienisuku. Euroopassa seitikkejä on ainakin 450–500 lajia. Punavyöseitikin on ruoaksi kelpaava, vaikka sisältääkin kortinariini-A-ainetta pienen määrän. Kuitenkaan kortinariini-B:tä siitä ei löydy ollenkaan. Englantilaisten tutkijoiden mukaan juuri kortinariini A ja B, etenkin silloin kun ne esiintyvät yhdessä, ovat myrkytyksen vaikuttavia aineita.[7] Koska punavyöseitikki ei ole maultaan kehuttava ja seitikkien suvussa on myös hyvin myrkyllinen suippumyrkkyseitikki, lajia ei suositella perussienestäjien kerättäväksi. Myrkytysvaaraan on aina suhtauduttava vakavasti, joten mikäli poimit tämän sienen, ole varma lajitunnistuksesta.[2][4]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 19.11.2017
  2. a b c d Laji.fi: punavyöseitikki (Cortinarius armillatus) Viitattu 19.11.2017.
  3. Medicina Kustannus: Sienimyrkytykset Viitattu 19.11.2017.
  4. a b c d Luontoportti: Punavyöseitikki Cortinarius armillatus Viitattu 19.11.2017.
  5. a b Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 213. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  6. Coloria.net - Värjäys: Cortinarius Seitikit Viitattu 19.11.2017.
  7. Sienet: Myrkkysienet: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas Viitattu 19.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.