Punainen Tampere

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panssarijunan n:o 1 miehistöä Eino Rahjan kanssa kuvattuna Tampereella. Rahja istuu itse alarivissä oikealla.

Punainen Tampere tarkoittaa Tamperetta punaisen vallan aikana keväällä 1918. Tampereella oli ennen sisällissotaa joulukuussa 1917 pidetty punakaartien johdon edustava kokous työväentalossa, johon ottivat osaa muiden muassa Hugo Salmela ja Ali Aaltonen. Kokouksessa määritettiin kaartien toimintasuunnitelmia. Punaisen vallan aika alkoi 28. tammikuuta, samalla kun Helsingin työväentalon torniin nousi kertoman mukaan punainen lyhty merkkinä vallankumouksen alkamisesta. Punakaarti kaappasi vallan myös Tampereella, porvarillisten lehtien ilmestyminen kiellettiin, ja Tampereen punakaartikin sai Eino Rahjan Pietarista tuomasta asejunasta aseita. Tampereella toimi punakaartin piiriesikunta, johon kuuluivat muiden muassa Juho Tammela, Reino Kiiskinen, Frans Tähtinen ja Kustaa Mikko Evä. Punainen Tampere oli punakaartien koulutuskeskus, johon saapui sodan alettua maaseudulta punakaartilaiskomppanioita saamaan aseita ja koulutusta ja edelleen rintamille lähetettäviksi.

Sodan aikana suojeluskunta pakeni kaupungista, ja jäi kiinni paikalla, jossa tapahtui Suinulan verilöyly ja 17 suojeluskuntalaista kuoli. Loput tuotiin Tampereelle vankilaan. Tampereella toimi punaisena aikana punakaartin vallankumousoikeus, jossa Suinulan retkeläisiä tuomittiin sakkoihin. Lisäksi sodan aikana punakaartin Helsingin yleisesikunnan käskystä Tampereelle muodostettiin ns. Pohjoisen rintaman yleisesikunta, johon kuuluivat muiden muassa Hugo Salmela, Eino Rahja ja Tuomas Hyrskymurto. Parhaimmillaan esikunnan alaisena taisteli noin 15 000 punakaartin sotilasta.

Punainen Tampere kukistui viikkokausien veristen taistelujen jälkeen 6. huhtikuuta 1918. Tampereen taistelussa sai surmansa yli tuhat punaista. Punaisten ylipäällikkö Hugo Salmela menehtyi muutamaa päivää ennen kaupungin kukistumista räjähdysonnettomuudessa päämajassaan Teknillisellä Opistolla.