Puhelin (elokuva)
| Puhelin | |
|---|---|
| Telefon | |
 |
|
| Ohjaaja | Don Siegel |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | James B. Harris |
| Säveltäjä | Lalo Schifrin |
| Kuvaaja | Michael C. Butler |
| Leikkaaja | Douglas Stewart |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | MGM |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 102 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Puhelin (Telefon) on Walter Wagerin samannimiseen kirjaan perustuva kylmän sodan aikainen agenttielokuva. Don Siegelin ohjaama Puhelin sai ensi-iltansa vuonna 1977.[1]
Elokuvan sivurooleissa näkyvät suomalaiset näyttelijät Ville-Veikko Salminen, Åke Lindman ja Ansa Ikonen, jolle Puhelin jäi viimeiseksi elokuvaksi. Nuori Renny Harlin oli seuraamassa elokuvan kuvauksia Helsingissä. Katseltuaan Siegeliä ja Bronsonia työssään Harlin ilmoitti ystävilleen haluavansa tulla elokuvaohjaajaksi.[2]
Elokuvan miespääosien näyttelijät Charles Bronson ja Donald Pleasence näyttelivät viimeistä kertaa samassa elokuvassa. Kun ohjaaja Don Siegel pyysi Charles Bronsonia ajamaan viiksensä roolia varten, Bronson kieltäytyi sanomalla: "Ei viiksiä, ei Bronsonia"[3].
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliitto on lähettänyt 1950-luvulla Yhdysvaltoihin "nukkuja-agentteja". Nämä nukkujat ovat eläneet elämäänsä tavallisina amerikkalaisina tietämättä, että heidän mieleensä on koodattu tehtäviä hypnoosin avulla. Tehtävät koostuvat strategisista sabotaasi-iskuista ja salamurhista. Nukkuja-agentin tulee tuhoutua tehtävänsä mukana tai tappaa itsensä heti iskun jälkeen. Yksi elokuvan väittämistä onkin "paras agentti on sellainen, joka ei tiedä olevansa agentti".
Nukkuja-agentin saa herätettyä tekemään iskun lausumalla hänelle koodin, joka on siteeraus Robert Frostin runosta ”Stopping by Woods on a Snowy Evening” (Metsän reunassa lumisena iltana):
The woods are lovely, dark and deep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.
Nikolai Daltšimski on seonnut KGB:n agentti, joka varastaa nukkujien nimet sisältävän muistikirjan. Hän pakenee Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin ja alkaa aktivoida nukkujia puhelimitse. KGB lähettää Daltšimskin perään parhaan agenttinsa eversti Borzovin, jonka tehtävä on löytää ja tappaa Daltšimski, ennen kuin tämä onnistuu sytyttämään toimillaan sodan.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puhelinta kuvattiin Helsingissä tammi-helmikuun vaihteessa 1977 kymmenisen päivää.
Kohtauksia kuvattiin muun muassa Kruununhaassa, Katajanokalla ja Senaatintorilla, Rauhankadulla ja Snellmanninkadulla ja Suomenlinnassa joka esitti elokuvassa sotilastukikohtaa[3]. Uspenkin katedraali oli elokuvassa Kremlin roolissa ja Säätytalo KGB:n päämajana[3].
Suomenlinna esittää Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n tukikohtaa, ja heti elokuvan alussa nähdään Uspenskin katedraali. Tuotantoryhmän keskuspaikkana oli Hotelli Palacen yhdeksäs kerros, ja ohjaaja Siegel asui Hotelli Hesperian kattokerroksessa.[4]
Neuvostoliitossa kritisoitiin elokuvan tekemistä YYA-sopimuskumppani Suomessa. Izvestijan Helsingin-kirjeenvaihtaja kirjoitti Puhelimen olevan selvästi neuvostovastainen ja provokatorinen: ”Sen tarkoituksena on lämmittää Neuvostoliiton vastaista psykoosia lännen maissa jo kauan sitten menneiden päivien pahimmassa hengessä.” Lehden mukaan elokuva oli yksi niistä likaisista keinoista, joita länsimaiden tiedustelupalvelut käyttivät Neuvostoliittoa ja kansainvälistä liennytystä vastaan.[5]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Charles Bronson | … | majuri Grigori Borzov |
| Lee Remick | … | Barbara |
| Donald Pleasence | … | Nikolai Daltšimski |
| Tyne Daly | … | Dorothy Putterman |
| Alan Badel | … | Eversti Malšenko |
| Patrick Magee | … | kenraali Strelski |
| Sheree North | … | Marie Wills |
| Frank Marth | … | Harley Sandburg |
| Helen Page Camp | … | Emma Stark |
| Roy Jenson | … | Doug Stark |
| Jacqueline Scott | … | rouva Hassler |
| Ed Bakey | … | Carl Hassler |
| John Mitchum | … | Harry Bascom |
| Iggie Wolfington | … | isä Stuart Diller |
| Hank Brandt | … | William Enders |
| John Carter | … | Stroller |
| Burton Gilliam | … | Huoltoaseman hoitaja |
| Regis Cordic | … | lääkäri |
| Carmen Zapata | … | Sairaanhoitaja |
| Kathleen O'Malley | … | rouva Maloney |
| Åke Lindman | … | luutantti Alekandrov |
| Ansa Ikonen | … | Daltšimskin äiti |
| George O. Petrie | … | Hotellin vastaanottovirkailija |
| Robert Phillip | … | 1. moottoritiepartio |
| Cliff Emmich | … | 2. moottoritiepartio |
| Ville-Veikko Salminen | … | venäläinen taloudenhoitaja |
| James Nolan | … | kodinkoneliikkeen myyjä |
| Derek Rydall | … | Rouva Willsin lapsi |
| Michael Byrne | … | Neuvostoliiton armeijan upseeri |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Harri Närhi sanoo Puhelinta kankeaksi ja aikansa eläneeksi vakoilutrilleriksi, jossa Bronson on kuitenkin vielä hyvässä vedossa. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ IMDb:Telefon (Trivia)
- 1 2 3 Heiskanen, Outi: Tehtävä Suomessa, s. 152. Porvoo: Teos, 2008. ISBN 978-951-851-163-5
- ↑ Sainio, Pentti: Hollywood tuli Helsinkiin. Helsingin Sanomat, 23.1.1977, s. 12. Näköislehden etusivu (tilaajille).
- ↑ Izvestia kirjoittaa: "Telefonin" filmaus Etykin vastaista ja provokatorista. Helsingin Sanomat, 1.2.1977, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puhelin Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- rottentomatoes.com: Telefon