Propiofenoni
| Propiofenoni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-fenyylipropan-1-oni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCC(=O)C1=CC=CC=C1[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H10O |
| Moolimassa | 134,17 g/mol |
| Sulamispiste | 18,6 °C[2] |
| Kiehumispiste | 217,5 °C[2] |
| Tiheys | 1,01 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 2 g/l (20 °C)[3] |
Propiofenoni (C9H10O) on aromaattisiin ketoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden aineiden valmistuksessa ja hajusteissa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa propiofenoni on väritöntä tai vaaleankeltaista nestettä. Yhdisteellä on sille tyypillinen miellyttävä kukkaismainen tuoksu. Propiofenoni liukenee erittäin huonosti veteen, mutta huomattavasti paremmin useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin, bentseeniin ja tolueeniin. Yhdiste reagoi aromaattisille yhdisteille ja ketoneille tyypillisin tavoin.[2][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propiofenonia voidaan valmistaa bentseeniin ja propionyylikloridin tai propaanihapon välisellä Friedel–Crafts-asylointireaktiolla ja katalyyttinä käytetään alumiinikloridia. Toinen tapa on bentsoehapon ja propaanihapon välinen reaktio 440–520 °C:n lämpötilassa. Tässä reaktiossa katalyyttinä käytetään kalsiumasetaatin ja alumiinioksidin seosta.[2][4][5][6][7]
Propiofenonia voidaan käyttää hajusteissa sekä hajukomponenttina että muiden tuoksujen vaikutusta voimistavana aineena. Muita käyttökohteita ovat käyttö polymerointiprosesseissa herkistimenä sekä lääkkeiden kuten efedriinin, fenyylipropanoliamiinin ja fenmetratsiinin valmistuksessa.[2][4][5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Propiophenone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 20.5.2016.
- ↑ a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 296. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Physical properties: Phenyl ethyl ketone NLM Viitattu 20.5.2016
- ↑ a b c Yng-Long Hwang & Thomas C. Bedard: Ketones, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 20.5.2016
- ↑ a b c Hardo Siegel & Manfred Eggersdorfer: Ketones, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.5.2016
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1345–1346. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 898. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)