Preeriaturpiaalit
| Preeriaturpiaalit | |
|---|---|
 Preeriaturpiaali (Sturnella magna) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: |
Preeriaturpiaalit Sturnella Vieillot, 1816 |
| Katso myös | |
|
|
|
Preeriaturpiaalit, aikaisemmalta nimeltään preeriakiurut[1] (Sturnella) on turpiaalien heimoon kuuluva varpuslintusuku. Preeriaturpiaalien sukuun kuuluu BirdLifen mukaan 2 lajia[2].
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaturpiaalit ovat noin 20–28 sentin pituisia, terävänokkaisia ja pulleita lintuja.[3] Ne ovat selkäpuolelta on ruskeita ja valkoviiruisia, vatsapuoli on kirkkaankeltainen ja sillä on suuri musta V-kuvio. Preeriaturpiaaleilla on kermanvalkoinen silmäkulmanjuova ja niiden lyhyen pyrstön reunasulat ovat valkoiset.[1][3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaturpiaalia (Sturnella magna) tavataan Itä-Kanadasta Brasiliaan ulottuvalla alueella, huilupreeriaturpiaalia (Sturnella neglecta) puolestaan Länsi-Kanadan ja Meksikon välisellä alueella. Jälkimmäistä on myös istutettu Havaijille.[3] Preeriaturpiaalien elinympäristöä ovat avomaat, erityisesti niityt, ruohikot ja laitumet, sekä harvat, valoisat metsät. Preeriaturpiaalit elävät talvisin parvina.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Preeriaturpiaalit ovat reviirilintuja, ja koiraat ilmaisevat puolustettavan alueensa laulamalla joko korkeilla paikoilla tai ilmassa. Niiden taistelut ovat enimmäkseen rituaalimaisia ja yleensä tunkeileva lintu pakenee, mutta esiintyy myös raivoisia tappeluita, jotka voivat johtaa toisen kilpailijan vakavaan vahingoittumiseen ellei kuolemaan. Preeriaturpiaalit ovat usein moniavioisia, ja koiraalla on tyypillisesti kolme pesivää naarasta reviirillänsä. Preeriaturpiaalin pesä on maakuoppa, jota peittävät sen ympärillä kasvavat ruohotuppaat. Pesämalja sidotaan yhteen ruohoista ja juurista ja se vuorataan hienoilla aineksilla kuten jouhilla. Munat ovat valkoisia tai hyvin vaaleanvihreitä, ruskea- tai purppuratäpläisiä, ja niitä on pesyeessä yleensä viisi. Naaras hautoo niitä yksin noin kahden viikon verran, ja kuoriuduttuaan poikaset pysyvät pesässä 11 vuorokautta. Joskus myös koiras ruokkii poikasia.[1]
Preeriaturpiaalit oleilevat maassa, syöden pääasiassa selkärangattomia, mutta tarvittaessa ne syövät myös jyviä ja siemeniä.[1]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huilupreeriaturpiaali (Sturnella neglecta)
- Preeriaturpiaali (Sturnella magna)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1443. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 15.2.2018. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ a b c Meadowlark Encyclopædia Britannica. 21.9.2017. Encyclopædia Britannica, inc.. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Sturnella (englanniksi)