Poimulehdet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poimulehdet
Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)
Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Poimulehdet Alchemilla
L.
Poimulehtien levinneisyys.
Poimulehtien levinneisyys.
Katso myös

  Poimulehdet Wikispeciesissä
  Poimulehdet Commonsissa

Tunturipoimulehti (Alchemilla alpina)

Poimulehdet (Alchemilla) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Poimulehdet lisääntyvät apomiktisesti eli siitoskatoisesti, minkä takia niistä on kehittynyt monia hiukan toisistaan eroavia lajeja.[1] Geneettisesti poimulehtien lähimmiksi sukulaisiksi on todettu kurjenjalat (Comarum) ja närvänät (Sibbaldia).[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimulehdet kasvavat 5–70 cm korkeiksi. Pienimmät lajit kasvavat tuntureilla. Maavarsi on paksu ja puutunut. Lehdet ovat halkaisijaltaan 5–15 cm, pyöreähköjä tai munuaisenmuotoisia, piparkakkureunaisia ja poimullisia. Varsissa ja lehtiruodeissa kasvaa lajista riippuen jäykkiä tai silkinpehmeitä karvoja. Pienet kellanvihreät kukat kasvavat tiheinä viuhkoinakukinnon muoto on myös lajeja toisistaan erottava tekijä.

Poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita, joilla on uskottu olevan myyttisiä voimia. Poimulehtien suvun tieteellinen nimi (Alchemilla) viittaakin alkemiaan.

Useimpia poimulehtilajeja tavataan Euroopan ja Aasian viileillä ja lauhkeilla alueilla, mutta joitakin esiintyy myös Afrikan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikan vuoristoissa.

Elinympäristö ja lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimulehdet kasvavat monilla erilaisilla paikoilla. Koko maailmassa tunnetaan noin 300 poimulehtilajia. Suomessa havaittuja lajeja on 35.[3] Poimukit eli peltopoimulehdet (Aphanes) yhdistetään usein poimulehtiin.

Suomessa lajeista useimmat ja yleisimmät kasvavat niityillä, kedoilla, pihoilla, pientareilla ynnä muilla avoimilla valoisilla paikoilla. Yleisimpiä näistä ovat hakamaapoimulehti (Alchemilla subcrenata), laidunpoimulehti (Alchemilla monticola) ja piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba). Useimmat Suomen poimulehdistä ovat muinais- tai uustulokkaita. Jotkin lajeista esiintyvät vain itärajan tuntumassa sotatulokkaina: esimerkiksi puolikuupoimulehti (Alchemilla semilunaris), sotapoimulehti (Alchemilla sergii), suppilopoimulehti (Alchemilla cymatophylla) ja vjatkanpoimulehti (Alchemilla leiophylla). Muutamat poimulehdet kuuluvat Suomen alkuperäislajistoon ja niiden kasvupaikkoja ovat muun muassa kosteat niityt, lehdot ja lähteiköt. Poikkeavimman näköisin poimulehdistä on Pohjois-Lapissa kasvava tunturipoimulehti (Alchemilla alpina), jonka lehdet ovat kokonaan sormijakoiset.

Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) on erityisen kookas ja leveäkukintoinen eteläeurooppalainen laji, jota viljellään koristekasvina ja käytetään leikkokukkana.

Poimulehtilajeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvavat lajit:[3]

Muualla kasvavia lajeja:

Poimulehtiä viljellään puutarhoissa koristekasveina sekä syötäväksi salaattikasveina. Poimulehdillä voidaan myös värjätä lankoja kellanvihreiksi. Lääkekäytössä poimulehtiä on käytetty erityisesti erilaisten lievien naistenvaivojen hoidossa. Lehtien karvailla aineilla on haavoja parantava vaikutus.[4]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Feilberg, Jon, Overgaard, Christensen, Jens: Kielo ja Kissankello. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23225-4
  1. Hämet-Ahti et al. 1998 s. 258.
  2. Chen, X. et al. 2020: Molecular systematics of Rosoideae (Rosaceae). Plant Systematics and Evolution 306: 9. Maximum likelihood phylogram of Rosoideae based on 12 cpDNA.
  3. a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 59–60.)
  4. Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 106–107. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]