Pohjalanjärvi
| Pohjalanjärvi | |
|---|---|
 Pohjalanjärvi kuvattuna idästä Pohjalan talon alapuolelta. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kuloveden alue (35.13) |
| Laskujoki | Rautajoki |
| Mittaustietoja | |
 Pohjalanjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pohjalanjärvi on kuivatettu järvi Pirkanmaalla Sastamalan Rautajoella Kokemäenjoen alueen Kuloveden alueella. Järven kuivaushanke käynnistyi 1800-luvulla ja sitä on jatkettu 2000-luvullakin. Kuivatus oli sikäli täydellinen, että koko järven pohja on nykyään peltomaata. Alue tunnetaan nimellä Pohjalanjärvi.[1][2][3]
Historiallinen maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven mitoista voi saada käsityksen, jos vertaa Kalmbergin kartastossa piirrettyä Pohjalanjärveä Rautaveden rantaviivaan. Tällöin voisi arvioida järven pohjois-etelä-suuntaiseksi pituudeksi arvioida 1,6 kilometriä ja tälle poikittaiseksi leveydeksi 1,0 kilometriä. Eteläpäässä, jossa sijaitsi Rautajoen luusua, oli noin 500 metriä pitkä lahti. Nykyinen Rautajoki laski järveen sen pohjoispäässä. Kartastossa järven nimeksi oli kirjoitettu "Pohjala träsk".[4]
Historia ja kuivattaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Daniel Ekmanin kartassa 1700-luvun alusta Pohjalanjärvi on piirrettynä kartan reunaan hieman epämääräisen muotoisena. Sen nimi on kirjoitettu "Pohjala träsk" ja ainoa talo sen rannalla on Pohjala.[5]
Riippuen lähteestä, Pohjalanjärven kuivattaminen aloitettiin vuonna 1825 [2] tai 1890 [6]. Vuonna 1837 jättivät talolliset Gust. Ands. Jarko ja Matts Johs. Teerri anomuksen vesijättömaan järjestämiseksi. Vuonna 1854 Pohjalanjärvi oli Antero Wareliuksen mukaan "puhdas niittu, joka vuonna 1848 päätetyn kuivatuksen jälkeen kasvaa kelpo lailla heiniä"[7]. Vuonna 1917 kivityömies J.V.Pihlainen haki lupaa kuivattamiseen (jatkokuivattamiseen ?).[8] Siitä, kuka aloitti järven kuivattamisen ja milloin se tapahtui, jää vielä auki.
Järven eteläisimmän lahden luusuasta kaivettiin 720 metriä pitkä kaivanto, jota pitkin järven vedenpintaa alettiin laskea.[1] Noin 1850-luvun pitäjänkartassa on Pohjalanjärvi piirretty pienenä järvenä entisen järvenpohjan altaaseensa ja että altaassa virtaa jo kaivettu Rautajoen uoma kauniita mutkia tehden.[9]
Vuonna 1923 hyväksytty vesijätön jako sisälsi enimmäkseen niittymaita ja vain murto-osan peltoja. Niittymaata oli 78 hehtaaria ja peltomaata 4,7 hehtaaria.[3] Kuivattamista on jatkettu ainakin 1940-luvulla ja 2000-luvulla, jolloin kaivantoa syvennettiin tekemällä kallioleikkauksia.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pohjalanjärvi, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Maaperäkartta: Lehti 2121 07, 2004, Geologian Tutkimuskeskus
- ↑ a b Maanmittaushallitus: Vihattula: Pohjalanjärven vesijätön jako koskien tätä, Hätilän, Pohjalan ja Rautajoen kyliä (1914 - 1922), 1923
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855-56
- ↑ Ekman, Daniel: Tyrvään karttoja, Vanhatkartat (suoraan karttaan numero 1), 1700-luvun alkupuoli
- ↑ a b Heiskanen, Jari & Luoto, Kalle: SASTAMALAN KOSKIEN JA VIRTAPAIKKOJEN KALATALOUDEN KUNNOSTUSKOHTEIDEN KULTTUURIYMPÄRISTÖT - Rautajoki, Vaunujoki, Kikkelänjoki ja Luojoki, 2013, 2013
- ↑ Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä. Suomi, 1854, nro 1, s. 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.1.2020.
- ↑ Turun maakunta-arkisto: vesijättömaan jako, 1837-1917
- ↑ Heiskanen, Jari & Luoto, Kalle: SASTAMALAN KOSKIEN JA VIRTAPAIKKOJEN KALATALOUDEN KUNNOSTUSKOHTEIDEN KULTTUURIYMPÄRISTÖT, Liite s. 13 (kartta), 2013
