Planetaariset rajat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdeksän planetaarista rajaa jakautuvat 13:een pienempien osa-alueiden rajoihin, joista ainakin kuvassa esitetyt kuusi on ylitetty vuonna 2022. Kuvassa ei esitetä vedenkäytön muutosten rajoja.

Planetaariset rajat ovat raja-arvoja, jotka määrittelevät ihmiskunnalle turvallisen toiminta-alueen Maa-planeetan biologisten ja fysikaalisten järjestelmien puitteissa. Nämä rajat kuvaavat pysyviä ehtoja, joita ihmiskunnan on kunnioitettava välttyäkseen katastrofaalisilta ympäristön muutoksilta maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Planetaaristen rajojen yittämisen uskotaan sysäävän Maa-planeetan järjestelmät syrjään holoseenin vakaista oloista ja saattavan ne peruuttamattomien ja jyrkkien ympäristön muutosten kautta ihmiselle epäsuotuisaan tilaan.[1]

Teollisen vallankumouksen ja antroposeenin alusta lähtien ihmiskunta on toimillaan työntänyt planeetan järjestelmiä holoseenille ominaisen vaihtelun ulkopuolelle.[2]

Planetaarisia rajoja on kaikkiaan yhdeksän, mutta kaikkia niistä ei ole vielä määritelty.[1] Planetaarisista rajoista kuusi on jo ylitetty[3][4]. Planetaarisia rajoja ei ole asetettu järjestelmän keikahduspisteen kohdalle, vaan sitä ennen, epävarmuuden alueen alkuun[3]. Mitattavista ilmiöistä kolme on ylittänyt sekä planetaarisen rajan että epävarmuuden alueen[3].

Rajoista tärkeimmät ovat ilmastonmuutos ja biosfäärin eheys[3]. Ne kietoutuvat toisiinsa tiiviisti[3]. Planeetariset rajat ovat toisistaan ​​riippuvaisia, sillä yhden ylittäminen voi siirtää toisen rajan paikkaa tai aiheuttaa sen ylittymisen.[2]

Rockström et al esittivät planetaarisia rajoja koskevan työnsä vuonna 2009 [1]. Vuonna 2015 julkaistiin päivitetty ja laajennettu työ, jossa mm. arvioitiin koko maapalloa pienempiä kokonaisuuksia[3]. Vuonna 2022 julkaistiin kaksi artikkelia, joiden mukaan oli ylitetty sekä geologisessa mielessä uusien aineiden ja elämänmuotojen raja[4] että kasvien käytettävissä olevaa vesimäärää kuvaava raja[5].

Planetaariset rajat (2022) [1][2][3][4][5]
Indikaattori Planetaarinen raja:

Raja-arvo turvallisen ja epävarmuuden alueen välillä

Epävarmuuden alueen ylin raja-arvo Nykyinen arvo (2015) Tilanne
ilmastonmuutos ilmakehän CO2-pitoisuus < 350 ppm 450 ppm 418 ppm[6] Planetaarinen raja ylitetty, epävarmuuden alueella
energian epätasapaino yläilmakehässä +1 W m-2 esiteolliseen aikaan verrattuna +1,5 W m-2 +2,3 W m-2
valtamerten happamoituminen keskimääräinen pintameriveden kyllästymistila aragoniitin suhteen Ωarag = 2,752

( ≥ 80 % esiteollisesta tasosta, joka oli Ωarag = 3,44)

≥ 70% (Ωarag = 2,408) ~84% (Ωarag = n. 2,89) Turvallisella tasolla
stratosfäärin otsoni O3-pitoisuuden väheneminen esiteolliseen aikaan verrattuna 275 DU (alle 5 % vähenemä esiteollisesta 290 Dobson-yksikön tasosta) 10 % (261 DU) Ylittynyt vain Antarktiksella keväisin Turvallisella tasolla
biogeokemialliset virrat (typen (N) ja fosforin (P) kierto) Typpi (N):

Typen sitominen teollisuudessa ja biologisesti

62 Tg N yr-1 82 Tg N yr-1 ~150 Tg N yr-1 Rajat ylitetty
Fosfori (P):
  • maailmanlaajuisesti: fosforin virtaus valtameriin
  • alueellisesti: fosforin virtaus lannoitteista
  • ~11 Tg P yr-1
  • ~6,2 Tg P yr-1
  • 100 Tg P yr-1
  • 11,2 Tg P yr-1
  • ~22 Tg P yr-1
  • ~14 Tg P yr-1
Rajat ylitetty
makean veden muutos "Sininen" vesi eli joet, järvet ja pohjavesi:
  • maailmanlaajuisesti: pinta- ja pohjavesivarojen kuluttava käyttö
  • jokialueittain: pinta- ja pohjaveden käyttö prosenttina kuukausittaisesta virtauksesta
  • Maailmanlaajuisesti: 4 000 km3 yr-1
  • Jokialueittein 25–55 %
  • Maailmanlaajuisesti 6 000 km3 yr-1
  • Jokialueittain: 55–85 %
~2 600 km3 yr-1 Turvallisella tasolla
"Vihreä" eli kasvien käytettävissä oleva vesi:

Se sulan maan alue, jolla kasvien juurivyöhykkeen kosteus eroaa Holoseenin aikaisesta vaihtelusta.[5]

10% alueesta poikkeaa kosteusoloiltaan Holoseenin aikaisesta[5] ~18%[5] Raja ylitetty
maajärjestelmän muutos
  • maailmanlaajuisesti: osuus metsämaasta osuutena alkuperäisestä metsänpeitosta
  • biomeittain: metsämaan osuus potentiaalisesta metsästä
75 %
  • maailmanlaajuisesti: 54%
  • biomeittain: trooppinen 85 %, lauhkea 50 % boreaalinen 85 %
62 % Planetaarinen raja ylitetty, epävarmuuden alueella
muutos biosfäärin eheydessä geneettinen monimuotoisuus: sukupuuttonopeus < 10 E/MSY 100 E/MSY 100–1000 E/MSY Rajat ylitetty
toiminnallinen monimuotoisuus: biodiversiteetin eheysindeksi BII 90 % 30 % 84 % (vain Etelä-Afrikka) ei määritelty
ilmakehän aerosolikuormitus
  • maailmanlaajuisesti: optinen syvyys AOD
  • alueellisesti: AOD alueellisena kausikeskiarvona
  • alueellisesti: Intian niemimaaalla 0,25 AOD
  • Intian niemimaalla 0,50 AOD
  • 0,30 AOD Etelä-Aasiassa
ei määritelty
uudet aineet ja elämänmuodot[4] Rajat ylitetty

Uudet aineet ja elämänmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoiden mukaan tähän ryhmään sisältyvät uudet aineet, vanhojen aineiden uudet muodot sekä muunnetut elämänmuodot, joilla on mahdollisuus synnyttää haitallisia geofysikaalisia tai biologisia vaikutuksia. Näitä ovat keinotekoiset aineet tai eliömuodot, kemikaalit ja sellaiset luonnossa ilmenevät aineet kuten raskasmetallit, jotka siirtyvät ihmisen vaikutuksesta.[3] Esimerkkejä: freonit ja muovit[3][4].

Tutkijaryhmän mukaan tämä planetaarinen raja on ylitetty, koska geologisesta näkökulmasta uusien, ihmisen tekemien aineiden vuosittainen tuotanto ja niiden päästöt kasvavat niin kiivaasti, että ne ne ylittävät ihmiskunnan kyvyn arvioida ja valvoa niitä[4].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kasvun rajat, vuonna 1972 julkaistu raportti, joka varoitti rajojen ylittymisestä
  • Kate Raworth, taloustieteilijä, joka tunnetaan samantapaisesta käsitteestä "donitsitalous"
  • Ilmaston keikahduspisteet, hetkiä, joiden jälkeen jokin ilmaston lämpenemiseen liittyvä prosessi on pysäyttämätön

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Johan Rockström, Will Steffen, Kevin Noone, Åsa Persson, F. Stuart Chapin, Eric F. Lambin: A safe operating space for humanity. Nature, 2009-09, 461. vsk, nro 7263, s. 472–475. doi:10.1038/461472a. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio. en
  2. a b c Johan Rockström, Will Steffen, Kevin Noone, Åsa Persson, F. Stuart III Chapin, Eric Lambin: Planetary Boundaries: Exploring the Safe Operating Space for Humanity. Ecology and Society, 18.11.2009, 14. vsk, nro 2. doi:10.5751/ES-03180-140232. ISSN 1708-3087. Artikkelin verkkoversio. en
  3. a b c d e f g h i Will Steffen, Katherine Richardson, Johan Rockström, Sarah E. Cornell, Ingo Fetzer, Elena M. Bennett: Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet. Science, 13.2.2015, 347. vsk, nro 6223, s. 1259855. doi:10.1126/science.1259855. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. en
  4. a b c d e f Linn Persson, Bethanie M. Carney Almroth, Christopher D. Collins, Sarah Cornell, Cynthia A. de Wit, Miriam L. Diamond: Outside the Safe Operating Space of the Planetary Boundary for Novel Entities. Environmental Science & Technology, 1.2.2022, 56. vsk, nro 3, s. 1510–1521. PubMed:35038861. doi:10.1021/acs.est.1c04158. ISSN 0013-936X. Artikkelin verkkoversio. en
  5. a b c d e Lan Wang-Erlandsson, Arne Tobian, Ruud J. van der Ent, Ingo Fetzer, Sofie te Wierik, Miina Porkka: A planetary boundary for green water. Nature Reviews Earth & Environment, 2022-06, 3. vsk, nro 6, s. 380–392. doi:10.1038/s43017-022-00287-8. ISSN 2662-138X. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Primary Mauna Loa CO2 Record | Scripps CO2 Program scrippsco2.ucsd.edu. Viitattu 5.10.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]