Pjotr Voikov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pjotr Voikov.

Pjotr Lazarevitš Voikov (13. elokuuta (J: 1. elokuuta) 1888 Kertš, Venäjän keisarikunta7. kesäkuuta 1927 Varsova, Puola)[1] oli venäläinen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen diplomaatti. Hän joutui valkoisten emigranttien salamurhaamaksi toimiessaan Neuvostoliiton lähettiläänä Varsovassa.

Käsityöläisperheestä lähtöisin ollut Voikov liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen jo vuonna 1903, mutta vuoteen 1917 saakka hän oli menševikki. Hän asui vuosina 1907–1917 maanpaossa Sveitsissä. Palattuaan Venäjälle hän liittyi bolševikkeihin elokuussa 1917. Lokakuun vallankumouksen myötä Voikovista tuli Jekaterinburgin kaupunginduuman puheenjohtaja.[1] Vuonna 1918 hän toimi Uralin alueen elintarvikehuollosta vastanneena komissaarina. Hän oli osin vastuussa vangitun tsaarin Nikolai II:n ja tämän perheen teloituksesta Jekaterinburgissa sekä näiden ruumiiden hävittämisestä.[2] Tämä teki Voikovista erityisen vihatun Venäjän valkoisten silmissä.

Voikov toimi 1919 keskusosuuskunta Tsentrosojuzin ja vuosina 1921–1924 valtion omistaman Severoles-yhtymän varapuheenjohtajana. Hänet nimitettiin elokuussa 1924 Neuvostoliiton lähettilääksi Varsovaan.[1] Valkoinen emigrantti Boris Koverda ampui hänet rautatieasemalla Varsovassa kesäkuussa 1927. Murhaa pidettiin kostona Voikovin osallisuudesta tsaariperheen surmaamiseen, mutta se heikensi myös Neuvostoliiton ja Puolan suhteita. Voikov haudattiin Kremlin muuriin Moskovassa. Koverda sai Puolassa elinkautisen vankeustuomion, mutta hänet armahdettiin 1937.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Войков Петр Лазаревич (venäjäksi) Большая советская энциклопедия, dic.academic.ru. Viitattu 31.12.2016.
  2. a b Петр Лазаревич Войков (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 31.12.2016.