Pilviorapihlaja
| Pilviorapihlaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Amygdaloideae |
| Suku: | Orapihlajat Crataegus |
| Laji: | mollis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pilviorapihlaja (Crataegus mollis) on ruusukasvien heimoon ja orapihlajien sukuun kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilviorapihlaja kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan itäosissa. Lajin levinneisyysalue ulottuu Ontarion eteläosista ja Michiganista Pohjois-Dakotan itä- ja kaakkoisosiin, etelässä Texasin itäosiin ja Arizonaan, idässä Kanadan Nova Scotian provinssiin. Pilviorapihlaja kasvaa metsäisillä alusmailla, preerian rajalla ja Keskilännen savannien aluskasvillisuudessa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilviorapihlaja on tavallisesti noin 10–13 metrin korkuiseksi kasvava puu, jolla on tiheä, piikkisistä oksista koostuva latvus ja tuhkanharmaa runko. Kasvin lehdet ovat 5–10 senttimetrin pituisia; usein ne putoavat loppukesällä erilaisten kasvitautien aiheuttaman kuivumisen seurauksena. Kasvi näyttää kuitenkin kärsivän vain vähän lehtien varhaisesta lakastumisesta.
Pilviorapihlajan valkoiset, viisiteräiset kukat kasvavat keväällä tertuissa oksien kärkiin. Suuret, kirkkaanpunaiset syömäkelpoiset hedelmät kypsyvät elokuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle ja jäävät koristamaan kasvia vielä lehtien pudottuakin. Koska pilviorapihlaja kukkii aiemmin kuin yksikään toinen orapihlajalaji, myös sen hedelmä kypsyy ensimmäisenä. Kasvin siemenet itävät yleensä vasta kaksi tai kolme vuotta hedelmän kypsymisen jälkeen.
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilviorapihlaja on yksi yöperhosiin kuuluvan lehtinunnan (Lymantria dispar) kohdelajeista. Lajia vaivaavat myös lukuisat lehtisairaudet; näihin kuuluvat mm. ruostesienet ja tulipolte. Oksissa olevat terävät piikit ovat vaarallisia.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilviorapihlaja kuuluu ruusukasvien heimoon, orapihlajien sukuun, Coccineae-sektioon ja Molles-sarjaan. Lajin kuvailivat ensimmäisinä John Torrey ja Asa Gray; nykyisen nimensä kasvi sai Georg Heinrich Adolf Scheeleltä.
Pilviorapihlaja jakautuu seuraaviin alalajeihin:
- Crataegus mollis subsp. dumetosa
- Crataegus mollis subsp. incisifolia
- Crataegus mollis subsp. lanuginosa
- Crataegus mollis subsp. meridionalis
- Crataegus mollis subsp. texana
- Crataegus mollis subsp. viburnifolia
Pilviorapihlaja muistuttaa huomattavasti läheistä sukulaistaan iso-orapihlajaa (Crataegus submollis); lajeilla on kuitenkin erilliset levinneisyysalueet. Muita lajien välisiä eroja on muun muassa heteiden lukumäärässä; iso-orapihlajalla heteitä on tavallisesti vain 10, kun taas pilviorapihlajalla niitä on yleensä 20.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilviorapihlajan suuret, kirkkaanpunaiset hedelmät ovat syömäkelpoisia; viljelyssä laji on kuitenkin varsin harvinainen.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Crataegus mollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.3.2020. (englanniksi)
| ||||||||||
