Pikkuhedelmäkääriäinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuhedelmäkääriäinen
Pammene rhediella, Trawscoed, North Wales, May 2011 (19656314116).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Kääriäismäiset Tortricoidea
Heimo: Kääriäiset Tortricidae
Alaheimo: Kirjokääriäiset Olethreutinae
Suku: Pammene
Laji: rhediella
Kaksiosainen nimi

Pammene rhediella
(Clerck, 1759)

Pikkuhedelmäkääriäinen, joissakin lähteissä punelatvakääriäinen, (Pammene rhediella) on pieni, tummansävyinen perhonen. Toukkana sillä on jonkin verran merkitystä hedelmäpuiden tuholaisena.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuhedelmäkääriäisen etusiivet ovat tumman tuhkanharmaat, mutta siiven kärkiosa on ruskehtavan oranssi ja siinä saattaa erottua hopeankiiltoisia poikkijuovia. Siiven kärkiosan etureunassa on rivi valkeita kostaalitäpliäselvennä. Takasiivet ovat etusiipiä vaaleamman harmaat. Siipiväli 9–12 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuhedelmäkääriäistä tavataan Euroopasta Lähi-Idän kautta Keski-Aasiaan.[3] Suomessa lajia on tavattu harvakseltaan suunnilleen Vaasa-Imatra-linjan eteläpuolella sekä Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupuolella.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten perhosten lento keskittyy toukkien ravintokasviksi sopivien puiden kukinta-aikaan. Perhoset ovat aktiivisia päivällä ja lentävät etenkin kirkkaalla auringonpaisteella puiden latvustoissa. Satunnaisesti yksilöitä voi tulla hämärän aikaan valolle[5]. Naaras munii yksittäisiä munia ravintokasvien lehtien alapinnoille, mistä kuoriutuneet toukat hakeutuvat hedelmien raakileisiin. Toukka kehrää suojakseen lujaa seittiä, johon tarttuu toukan ulosteita ja vahingoittaa raakiletta joko pinnallisesti, yleensä piilotellen raakileeseen kiinni kehrätyn lehden suojissa tai kaivertaa hedelmälihaan kapean käytävän raakileen kiinnityskohdasta alkaen. Tavallisesti käytävä ei ulotu siemenkotaan saakka. Toukka voi myös siirtyä kasvaessaan raakileesta toiseen. Pahoin vahingoittuneet raakileet putoavat maahan tai jäävät roikkumaan seitin varaan. Pinnallisesti vahingoittuneet voivat kypsyä normaalisti, mutta vahingoittunut kuoren kohta arpeutuu ja kypsä hedelmä on epämuodostunut. Täysikasvuinen toukka rakentaa kotelokopan maahan tai kaarnan rakoon ja talvehtii sen sisällä. Varsinainen koteloituminen tapahtuu keväällä.[3][6]

Torjuntaa varten lajin esiintymistä voidaan kartoittaa feromonipyydyksillä. Lajille on olemassa kaupallinen feromoni[7], mutta yksilöitä tulee jonkin verran myös omenakääriäisen feromonille.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää monilla ruusukasveihin kuuluvilla puulajeilla, etenkin orapihlajalla (Crataegus) ja omenalla (Malus), mutta harvakseltaan myös luumulla (Prunus domestica), päärynällä (Pyrus) sekä kirsikalla (Prunus cerasus).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]