Pikkusuni
| Pikkusuni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Sunit Neotragus |
| Laji: | batesi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neotragus batesi |
|
| Katso myös | |
Pikkusuni eli pikkuantilooppi (Neotragus batesi)[2] on Keski-Afrikan sademetsissä elävä pienikokoinen gasellien alaheimon sorkkaeläinlaji. Pikkusunilla on kaksi alalajia: läntinen N. b. batesi ja itäinen N. b. harrisoni. Lajin elintavat tunnetaan huonosti.[3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusunin ruumiinpituus on 50–57,5 senttiä[4] ja säkäkorkeus 25–31 senttiä.[5] Hännän pituus on 4,5–5 senttiä. Paino on 2–3 kiloa. Urokset ovat keskimäärin hieman kookkaampia kuin naaraat.[4] Pikkusuni on kaksi kertaa suurempi kuin kääpiösuni, mutta kuitenkin pienempi kuin suvun kolmas laji suni.[6][3] Sarvet ovat sileät, ruskeat ja kaartuvat hieman taaksepäin. Niiden pituus on 3,8–5,0 senttiä. Sarvet kasvavat vain uroksille.[4][5]
Pikkusunin turkki on melko kiiltävä.[5] Läntisen alalajin turkki on tumman kastanjanruskea. Väritys on selästä tummempi kuin kyljiltä ja raajoista. Vatsapuoli ja kurkku ovat vaaleat tai kermanväriset. Häntä on tasaisen tummanruskea lukuun ottamatta valkoista hännänpäätä. Itäisen alalajin väritys on voimakkaampi. Sen tummat kohdat ovat tummempia ja vaaleat kohdat vaaleampia kuin läntisellä alalajilla. Eturaajojen sorkkien yläpuolella on pieni valkoinen täplä. Myös sen vuohisnivelet ovat valkoiset.[3] Pikkusunin korvissa on silmiinpistäviä valkoisia ja mustia laikkuja.[5] Pikkusunille kehittyy joskus hyvin pienet valesorkat, joiden tilalla muutoin on vain paljas iholaikku.[3] Pikkusunin hoikka rakenne, voimakkaat takajalat, kaareva selkä ja lyhyt kaula auttavat sitä liikkumaan nopeasti tiheän kasvillisuuden läpi.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusunia tavataan kolmella erillisellä alueella Keski- ja Länsi-Afrikassa. Yksi populaatio elää Kaakkois-Nigeriassa ja toinen Etelä-Kamerunissa Sanagajoelta etelään, Keski-Afrikan tasavallan luoteisosissa Sanghajoen länsipuolella, Gabonissa, Päiväntasaajan Guineassa ja Kongon tasavallassa. Kolmas kanta elää Kongon Demokraattisen tasavallan koillisosissa ja Lounais-Ugandassa.[5][1]
Kannan kooksi arvioidaan yli 200 000 yksilöä ja sen uskotaan olevan vakaa laajoilla alueilla, joilla ihmistiheys on alhainen. Pikkusuni luokitellaankin elinvoimaiseksi lajiksi. Määrä on kuitenkin laskussa alueilla, joilla metsästyspaine on korkea. Liha on syötävää, mutta melko kuivaa. Pikkusunia metsästetään bushmeat-kauppaa varten, mutta se on harvinainen kaupunkien markkinoilla. Elinalueiden häviäminen maatalouden tarpeisiin on myös uhka. Pikkusunien tiedetään vierailevan viljelmillä ja syövän ihmisten satoa, kuten maapähkinöitä. Aiheutuvat vahingot ovat kuitenkin pieniä. Toisinaan myös viljelijät metsästävät niitä ruuaksi. Lajia tavataan useilla suojelualueilla ja se saattaakin tulla pitkällä aikavälillä yhä riippuvaisemmaksi niistä.[1][4]
Pikkusunin elinymäristöä ovat kosteat alankometsät. Se suosii tiheitä, matalaa aluskasvillisuutta kasvavia jokivarsia. Se viihtyy myös pioneeriympäristössä, kuten kaatuneiden puiden luona, vanhoilla viljelyksillä ja hakkuumailla. Lisäksi sitä tavataan tienvarsilla, puutarhoissa ja plantaaseilla.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusuni on yöaktiivinen ja elää tyypillisesti 2–4 hehtaarin reviirillä. Urokset elävät erakkoina. Ne ovat reviiritietoisia ja merkitsevät alueensa hajurauhastensa eritteillä. Naaraat eivät ole yhtä reviiritietoisia kuin urokset, vaan saattavat elää joskus jopa pieninä ryhminä.[4][3] Uroksen reviiri menee usein päällekkäin kahden naaraan reviirien kanssa.[5] Paetessaan pikkusunit päästävät usein käheän huudon. Urokset taas päästävät naaraita etsiessään nenän kautta kulkevan äänen.[4]
Pikkusunin ravintoa ovat lehdet, silmut ja sienet. Se syö hieman myös heinäkasveja ja ruokailee toisinaan viljelyksillä.[4] Pikkusunit käyttävät reviiristään yhtä aluetta ruuan hankintaan 1–2 kuukautta kerrallaan ja vaihtavat sitten paikkaa.[5]
Pikkusunit lisääntyvät ympäri vuoden, mutta parittelevat tavallisimmin kuivan kauden lopulla tai sadekauden alussa. Naaras synnyttää noin kuuden kuukauden kantoajan jälkeen yhden, 1,6–2,4 kilon painoisen vasan, jota se imettää keskimäärin kaksi kuukautta.[4] Naaraat tulevat sukukypsiksi noin 16 kuukauden ja urokset 8–18 kuukauden ikäisinä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e IUCN SSC Antelope Specialist Group: Neotragus batesi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Pikkusuni (pikkuantilooppi) – Neotragus batesi laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d e Bates Pygmy Antelope – Big Game Hunting Records - Safari Club International Online Record Book 2007. Safari Club International. Viitattu 23.12.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Adam Randall: ADW Neotragus batesi Information 2001. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 23.12.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i ARKive: Bates’ pygmy antelope - Information 2008. Wildscreen. Viitattu 23.12.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Mammal Species of the World - Neotragus 2005. Bucknell University. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
|