Piippukiitäjä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piippukiitäjä
Chimney swift overhead.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kiitäjät Apodidae
Suku: Piippukiitäjät Chaetura
Laji: pelagica
Kaksiosainen nimi

Chaetura pelagica
(Linnaeus, 1758[1])

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Piippukiitäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piippukiitäjä Commonsissa

Piippukiitäjä, aikaisemmalta nimeltään savupiippupääsky[2] (Chaetura pelagica) on pohjoisamerikkalainen kiitäjälaji. Se rakentaa pesänsä pystypintaan, nimensä mukaisesti savupiippuun.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piippukiitäjä on 12–13 senttimetriä pitkä. Piippukiitäjä on ruumiinmuodoltaan paksu ja erityisesti sen käsisiipi on leveä. Kyynärsiipi on selvästi kapeampi, joten siiven muoto on hyvin tunnusomainen. Väritykseltään piippukiitäjä on harmaanruskea; kurkku ja rinnan yläosa ovat muuta ruumista hieman vaaleammat. Piippukiitäjän ääni on töksähtelevä kitinä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piippukiitäjä pesii Yhdysvaltojen itäosissa sekä eteläisessä Kanadassa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Ecuadorin itäosissa, Perussa, Brasilian luoteisosissa ja Chilen pohjoisosissa.[4]Harhailijoita on tavattu Euroopassa ainakin Isossa-Britanniassa, Kanarian saarilla, Ranskassa, Irlannissa ja Ruotsissa.[3]

Kannan koko on arviolta 15 miljoonaa yksilöä. Kannankehitys on pienenevä ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen perusteella lajimäärä olisi vähentynyt 67 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2014.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chaetura pelagica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1856. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  3. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 415. Otava, 2010.
  4. a b BirdLife International: Chaetura pelagica The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 1.1.2019. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.