Tämä on lupaava artikkeli.

Pihlajanmarjakoi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pihlajanmarjakoi
Argyresthia conjugella.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Aitoperhoset Ditrysia
Yläheimo: Kehrääjäkoimaiset Yponomeutoidea
Heimo: Kehrääjäkoit Yponomeutidae
Alaheimo: Silmukoit Argyresthiinae
Suku: Argyresthia
Laji: conjugella
Kaksiosainen nimi
Argyresthia conjugella
Zeller, 1839
Katso myös
 Commons-logo.svg Pihlajanmarjakoi Commonsissa

Pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella) on pieni, harmaankirjava perhoslaji, jonka toukat elävät pääasiassa pihlajanmarjoissa, mutta aiheuttavat ajoittain taloudellisesti merkittäviä tuhoja myös omenoille. Pihlajanmarjakoita tavataan laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa, ja laji elää erityisesti pihlajia tai omenapuita kasvavissa puutarhoissa ja lehtimetsissä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajanmarjakoi on pieni, harmaankirjava perhonen, jonka siipiväli on vain 10–14 mm ja joka muistuttaa paljon eräitä muita Argyresthia-suvun lajeja. Lajilla esiintyy myös jonkin verran yksilöllisiä ulkonäköeroja. Etusiivet ovat kapeat ja yleisväriltään tavallisesti ruskehtavan harmaat. Siiven etureunassa on pieniä kermanvalkoisia täpliä, joiden väliset kohdat ovat muuta siipeä tummemman harmaita. Lisäksi siiven kärjessä on suurempi kermanvalkoinen laikku ja siiven takareuna on tyvestä lähtien noin kahden kolmasosan matkalta leveästi kermanvalkoinen. Siiven takareunan puolivälistä lähtee leveä mustanharmaa vyö, joka katkaisee kermanvalkoisen alueen ja suuntautuu vinosti siiven kärkeä kohti, muttei kuitenkaan ylety siiven etureunaan saakka. Takasiivet ovat yksivärisen vaaleanharmaat. Pään ja keskiruumiin yläpuolet ovat kermanvalkoiset, ja takaruumis on vaaleanharmaa.[1][2]

Nuoret toukat ovat kellertävän valkoisia ja niillä on ruskea pää, niska sekä takaruumiin kärki. Täysikasvuinen toukka on noin 7 mm pitkä ja väriltään vaalean punertava.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa.[4] Suomessa lajia tavataan lähes koko maassa, mutta Lapista on vain hajanaisia havaintoja. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta elokuulle, ja lennon huippu sijoittuu kesäkuun loppupuoliskolle.[5][6][7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajanmarjakoita tavataan pihlajia tai omenapuita kasvavissa puutarhoissa ja lehtimetsissä. Perhoset ovat aktiivisia ympäri vuorokauden, ja illan tullen niitä voi lentää kirkkaiden valojen luokse. Naaraat munivat hedelmäraakileiden pinnalle ja munat kuoriutuvat viikon-parin kuluttua. Kukin naaras tuottaa yleensä 35–45 munaa, mutta joskus enemmänkin[8]. Toukkien pääasiallista ravintoa ovat pihlajanmarjat, joiden hedelmälihaan ne kaivertavat käytäviä. Kuitenkin, erityisesti vuosina, joina pihlajanmarjoja on vähän, perhoset munivat omenoille, jolloin toukat elävät omenoiden hedelmälihassa ja tekevät hedelmät käyttökelvottomiksi. Tarvittaessa toukka voi siirtyä hedelmästä toiseen. Vajaan kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisestaan täysikasvuiset toukat laskeutuvat silkkirihman varassa maahan ja koteloituvat aivan maanpinnan alle toukan silkistä kehräämän kaksinkertaisen kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[1][6][3]

Lajin luontaisista vihollisista merkittävin on Microgaster politus -vainopistiäinen.[9] Myös eräät petokovakuoriaiset, sienitaudit ja virukset rajoittavat kantaa. [8] Lajille on saatavilla kaupallinen feromoni[10] ja torjuntaa varten lajin esiintymistä ja runsautta voidaan kartoittaa feromonipyydyksillä. Torjunta tapahtuu myrkytyksin.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkien ravintokasveja ovat kotipihlaja (Sorbus aucuparia) sekä omenat (Malus)[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b University of Alberta: Entomology Collection (englanniksi)
  4. Sharma, Khajuria & Dogma (1988) "Studies on the apple fruit moth, Argyresthia conjugella Zeller (Yponomeutidae: Lepidoptera): Identification, distribution and extent of damage in India". Tropical Pest Management 34(2)
  5. Hyönteiswiki
  6. a b c Biotus: pihlajanmarjakoi
  7. Iso tietosanakirja osa X , Piemonte - Renovoida: Pihlajanmarjakoi, s. 30. Helsinki: Otava, 1936.
  8. a b Agroatlas (englanniksi)
  9. Hokkanen & Lynch (ed.) Biological Control - Benefits and risks. Cambridge University Press 1995. ISBN 0521473535 s. 47
  10. The Pherobase: Semiochemicals of Argyresthia conjugella, the Apple fruit moth (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]