Siirry sisältöön

Peter Weir

Wikipediasta
Tämä artikkeli keroo elokuvaohjaasta. Peter Weir on myös jalkapalloilija.
Peter Weir
Peter Weir vuonna 2011.
Peter Weir vuonna 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Peter Lindsay Weir
Syntynyt21. elokuuta 1944 (ikä 81)
Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia
Ammatti ohjaaja
Puoliso Wendy Stites (1966–)
Ohjaaja
Aktiivisena 1969–
Tunnetuimmat ohjaukset Kuolleiden runoilijoiden seura
Truman Show
Master and Commander: Maailman laidalla
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Peter Lindsay Weir (s. 8. elokuuta 1944 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia)[1] on australialainen elokuvaohjaaja. [2]

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weir syntyi Sydneyssä ja opiskeli The Scots Collegen jälkeen Sydneyn yliopistossa. Hän keskeytti kuitenkin oikeustieteen opintonsa. Vuonna 1967 hän sai paikan järjestäjänä televisioyhtiön studioilla. Samana vuonna hän ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa.[2]

Ohjaustyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weirin ensimmäinen pitkä elokuva The Cars that Ate Paris valmistui 1974. Se oli musta komedia, joka sai pian kulttielokuvan maineen. Weirin seuraavat elokuvat ilmaisivat hänen kiinnostustaan spiritismiin, pahuuteen ja mystiikkaan. Ensimmäisestä maailmansodasta australialaisesta näkökulmasta kertoo hänen elokuvansa Gallipoli (1981), joka on sekä tehokas sotaelokuva että sodanvastainen kannanotto. Seuraava filmi, Indonesian historiasta kertova Rakkaus veitsenterällä astettaan toimittaja-päähenkilön eettisten kysymysten eteen. [2]

Weirin elokuvallisena esikuvana on ollut Alfred Hitchcock. Tämä näkyy selvästi hänen elokuvassaan Todistaja (1985), jossa viaton pikkupoika on murhan avaintodistaja, joka joutuu välttelemään sekä murhaajaa että poliiseja.[2] Se aloitti Weirin Yhdysvalloissa tehtyjen elokuvien sarjan. Hänen seuraavia elokuviaan olivat Kuolleiden runoilijoiden seura (1989), Truman Show (1998) ja Master and Commander: Maailman laidalla (2003).

Weir on uransa aikana ollut useaan otteeseen ehdolla muiden muassa Oscar- sekä Golden Globe -palkintojen saajaksi, ja hän voitti vuonna 1991 Césarin.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VuosiAlkuperäinen nimiSuomenkielinen nimiHuomioita
1969Man on a Green Biketelevisio
1971Homesdale
1971Three to Goepisodi Michael
1974The Cars That Ate ParisCars – kun autot ottivat vallan
1975Picnic at Hanging RockHuviretki hirttopaikalle
1977The Last WaveViimeinen aalto
1978The PumberPlumbertelevisio
1981GallipoliGallipoli
1982The Year of Living DangerouslyRakkaus veitsenterällä
1985WitnessPeter Weirin Todistaja
1986The Mosquito CoastMoskiittorannikko
1989Dead Poets SocietyKuolleiden runoilijoiden seura
1990Green CardGreen Card
1993FearlessPeloton
1998The Truman ShowTruman Show
2003Master and Commander: The Far Side of the WorldMaster and Commander: Maailman laidalla
2010The Way Back

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 1057. St. James Press, 2000.
  2. 1 2 3 4 Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10363, art. Weir, Peter. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Peter Weir Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peter_Weir&oldid=22501540”