Pentti Haanpään tarina
| Pentti Haanpään tarina | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Matti Salminen |
| Kuvittaja | Nina Kairisalo |
| Kansitaiteilija |
Eero Troberg (kuva) Nina Kairisalo (suunnittelu) |
| Kieli | suomi |
| Genre | elämäkerta |
| Kustantaja | Into Kustannus |
| Julkaistu | 2013 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 305 |
| ISBN | 978-952-264-242-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pentti Haanpään tarina on tietokirjailija, toimittaja Matti Salmisen kirjoittama elämäkerta kirjailija Pentti Haanpäästä. Teos ilmestyi 2013 ja sen kustansi Into. Teos kattaa Haanpään elämänvaiheet lapsuudesta kuolemaan saakka. Tekijä löysi taustatöitä tehdessään paljon uutta aineistoa sekä elämänvaiheista että tuotannosta.
Tausta ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos on Salmisen usean vuoden työn tulos: hän aloitti taustatyöt vuonna 2010.[1] Hän on tutkinut arkistoja, lukenut mikrofilmejä, selannut lehtiä, haastatellut Haanpään sukulaisia ja löytänyt näin Haanpään elämästä ja tuotannosta runsaasti uutta materiaalia, jonka ansiosta kuva Haanpäästä muuttuu merkittävällä tavalla.[2][3]
Salminen polemisoi useassa yhteydessä Haanpäästä aiemmin luotua kuvaa ja erityisesti Haanpään nuoruuden elämäkerran kirjoittajan, Otavan kustannustoimittajan Eino Kauppisen (myöh. Kauppi) vuonna 1966 ilmestynyttä teosta Pentti Haanpää 1, joka päättyy vuoteen 1930, jolloin Haanpää oli 25-vuotias.[4] Tätä teosta Salminen nimittää useassa yhteydessä "puolielämäkerraksi".[5] Haanpään teosten kustannusoikeudet siirtyivät 2012 Otavalta Intolle.[6]
Salmisen mukaan Kauppinen jätti Haanpään nuoruudesta ja suvusta paljon kertomatta ja loi näin totuudenvastaisen kuvan salaperäisestä Haanpäästä. Ongelmana Salminen pitää myös sitä, ettei Kauppinen ollut pelkästään Haanpään tutkija vaan myös tämän teosten kustannustoimittaja Otavalla.[7] Salminen pitää yhtenä ongelman syynä Haanpään ja Kauppisen maailmankatsomuksellisia eroja: Haanpää sijoittui Salmisen mukaan aatteellisesti lähinnä kansandemokraattien joukkoon,[8] Kauppisen ihanne taas oli sisällissodan Mannerheim.[9]
Kauppinen ei jatkanut elämäkertaa,[4] mutta hänenkin arkistoistaan Salminen on löytänyt uutta aineistoa, joista osaa hän uskoo Kauppisen tietoisesti salanneen. Kauppinen sai merkittävän osan Haanpään jäämistöä haltuunsa, ja Haanpään tytär vaati sitä myöhemmin itselleen. Kauppinen ei kuitenkaan luovuttanut kaikkea ja ennen kuolemaansa vuonna 2001 hän vei materiaalin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Myös Haanpään leski Aili Kauppinen piilotteli Haanpään jäämistöä, ja tämä materiaali löytyi 1997. Kaikkea tätä aineistoa Salminen on hyödyntänyt.[10]
Teoksen loppuun Salminen on liittänyt luettelon lehdissä julkaistuista Haanpään kirjoituksista ja novelleista. Aineistossa on 305 nimekettä, ja samassa yhteydessä hän mainitsee Haanpään kirjoittaneen uransa aikana 350 novellia, joista osaa ei ole julkaistu kirjoissa.[11] Tuorein novellikokoelma on Salmisen toimittama Ilmeitä isänmaan kasvoilla, joka Haanpäällä oli valmiina jo vuonna 1933. Samannimisen kokoelman tosin Eino Kauppinen julkaisi Haanpään ensimmäisten koottujen ensimmäisessä osassa, mutta sen sisältö on Kauppisen valitsema.[1]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useissa kritiikeissä Salmisen teos on otettu ilahtuneena vastaan: ”nautittavaa luettavaa” (Aki Alanko, Savon Sanomat),[12] ”kirja on kirjoitettu subjektiivisesti, sujuvasti, hauskasti ja jopa ironisesti, ja avoimen poleemisesti kantaa ottaen.” (Kaisa Kurikka, Turun Sanomat),[3] ”Urakka olisi pitänyt tehdä ajat sitten −−. Tarkat tiedot novellien ja kertomusten julkaisusta ajankohtineen antavat uuden kuvan Haanpään maailmankatsomuksesta ja yhteyksistä.” (Kari Sallamaa, Kaleva), ”Pentti Haanpää on lopultakin saanut elämäkertansa.” (Jarmo Uusi-Rintakoski, Kodin Pellervo),[13] ”Mielenkiintoisin kirja, jonka olen tänä syksynä saanut – – käsiini” (Suonna Kononen, Karjalainen)[2] ”Salminen on −− tehnyt suurtyön” (Erkki Tuomioja)[8]
Kriittisesti teokseen suhtautuu Helsingin Sanomien arviossaan Vesa Karonen, joka on itsekin kirjoittanut aiemmin Haanpäästä (Haanpään elämä, SKS 1985). Hänen mukaansa Salminen moittii aiempia kirjoittajia ”usein vääristellenkin”, eikä hän pidä Salmisen subjektiiviseksi ja hauskaksi luonnehditusta kirjoitustyylistä[2] vaan leimaa sen itsekehuksi ja paheksuu Salmisen työntäytyvän tarinan päähenkilöksi.[14] Jarmo Uusi-Rintakoski tulkitsee saman kirjoittamiseksi minä-muodossa. Hän näkee, että kun Salminen sijoittaa itsensä Haanpään tarinan sisään ja ”kirjoittaa auki koko työprosessin eli ne merkilliset käänteet ja paljastukset joita siihen on liittynyt”, ”kyseessä on − − kaksi tarinaa: on tarina Haanpäästä, ja on tarina Haanpään tarinan kokoamisesta”.[13]
Salminen lähetti Helsingin Sanomille Karosen arvioon kommentin, jossa hän muun muassa mainitsi työtä aloittaessaan pyytäneensä tapaamista niin Karoselta kuin muiltakin Haanpää-tutkijoilta. Kun Karonen kieltäytyi jyrkästi, Salminen jätti muutkin tutkijat sivuun ja keskittyi itse selvittämään asioita.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Salminen, Pentti Haanpään tarina, Into Kustannus, 2013
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pentti Haanpää, Ilmeitä isänmaan kasvoilla, Matti Salmisen esipuhe, s. 7–8
- ↑ a b c Teoksen esittely, Arviot, Into Kustannus, viitattu 22.9.2013.
- ↑ a b Kaisa Kurikka, Haanpään koko elämä tarinaksi, Turun Sanomat 20.8.2013, viitattu 22.9.2013.
- ↑ a b Salminen, s. 15.
- ↑ Salminen, s. 30.
- ↑ Salminen, s. 71.
- ↑ Salminen, s. 28.
- ↑ a b Erkki Tuomioja, Matti Salminen, Pentti Haanpään tarina (arvio teoksesta), viitattu 22.9.2013
- ↑ Salminen, s. 20.
- ↑ Salminen, s. 11.
- ↑ Salminen, s. 300.
- ↑ Alanko, Aki Alanko: Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina Savon Sanomat. Arkistoitu 1.10.2013. Viitattu 22.9.2013.
- ↑ a b Jarmo Uusi-Rintakoski, Kodin Pellervo, viitattu 22.9.2013.
- ↑ Vesa Karonen, Sosialismia Amerikasta, juttuja Piippolasta, Helsingin Sanomat 15.9.2013 s. C 20. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Salminen, Matti: Kirjailija Matti Salminen vastaa kriitikko Vesa Karoselle Helsingin Sanomat. 24.9.2013. Viitattu 13.11.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jaana Torninoja-Latolan arvio teoksesta Agricolan kirja-arvosteluissa otsikolla: Sankarin jäljillä 28.10.2013.