Pekka Vuori
Pekka Väinö Johannes Vuori (s. 12. marraskuuta 1935 Kiikka)[1] on suomalainen graafikko, kuvittaja ja lehtipiirtäjä. Vuori on opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1953–1956. Vuori on kuvittanut useita lastenkirjoja ja hän on uudistanut suomalaista kirjankuvitusta monin tavoin. Lastenkirjojen lisäksi Vuori on muun muassa kuvittanut Helsingin Sanomien artikkeleja ja tehnyt Arto Paasilinnan teosten kansikuvia.
Vuori on myös maalannut Paasilinnan muotokuvan. Alkuperäinen öljyvärityö on Paasilinnojen olohuoneessa ja teoksen akvarelliversio WSOY:n naistenvessassa; kirjailijan pyynnöstä.
Pekka Vuori piirsi myös ensimmäisen suomalaisen Unicef-kortin.[2]
Vuori työskenteli Uuden Suomen kuvittajana ja piirtäjänä 1950- ja 1960-luvulla, Suomen Kuvalehdessä 1969–1974 sekä 1970-luvun lopulla ET-lehdessä.[3] [2]
Vuoren puoliso oli tekstiilitaiteilija Sirkka Vuori[3] (1938–2023)[4], ja toinen lapsista on tytär Julia Vuori, piirtäjä ja kuvittaja.
Tietokirjailija, FT Leeni Tiirakari on kirjoittanut Pekka Vuoren elämäkerran Pekka Vuori, kansakunnan kuvittaja (Amanita 2013). Kirjassa on Vuoren piirroksia, maalauksia ja grafiikkaa viideltä vuosikymmeneltä.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viikset (1969)
- Otto ja Ville, kaksi reipasta rikkojaa (1972), Mannerheimin lastensuojeluliitolle tehty kuvakirja
- Leevin kolmas koputus (1974)
- Leevin vuosi (1975)
- Käpälämäki: Suomen kansan satuja (1977) (toim. ja kuv.)
- Into - parrakas vauva (1985) (Kaarina Helakisan riimittelemä)
- Kadonneet alushameet (1987)
- Hullu hajusuola (1991)
- Romuluksen raketti- ja pakettimatkat (1992)
- Korvatunturi. Tarinoita joulupukin valtakunnasta (1999)
- Kuvituksia yli 30 teokseen
Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirkon elokuvapalkinto 1969
- Valtion taideteollisuuspalkinto 1972 ja 1983, Rudolf Koivun tunnustuspalkinto 1972
- Rudolf Koivu -palkinto 1978 ja 1982
- Well Done Books (Tokio) 1985
- Vuoden graafikko -palkinto 1987
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1988
- IBBY-kunniakirja 1988
- Leipzigin kirjamessut (2 kunniakirjaa) 1989
- Björn Landström -palkinto 1989
- Pier Paolo Vergerio -kunniakirja 1989
- Mikkelin kuvitustriennalen 2. palkinto 1993
- Vuoden huiput (hopea) 1994
- Albert Gebhard -mitali 1998
- Vuoden huiput (kulta) 1999
- Suomalainen kuvakirjapalkinto 1999
- ylimääräinen sanomalehtimieseläke 2001[5]
- Pro Finlandia -palkinto 2012[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ismo Loivamaa (toim.): Kotimaisia lastenkirjankuvittajia. BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2002. ISBN 951-692-516-2.
- Pekka Vuori Otavan sivuilla
- Leeni Tiirakari: Pekka Vuori, kansakunnan kuvittaja. Amanita, 2013. ISBN 978-952-5330-61-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taskinen, Rita: Suomalainen Design From Finland, Kuka kukin on, Who’s Who in Finnish Design. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3.
- ↑ a b Järvi, Olavi (1979). Parhaat pilapiirtäjämme. Helsinki: Tammi. ISBN 9513044343.
- ↑ a b Säde Nenonen: Kuvittaja tekee tuhansittain kuvia. Helsingin Sanomat, 12.11.2010, s. C9.
- ↑ Vuori, Pekka; Vuori, Julia: Sirkka Vuori 1938–2023 (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 1.11.2023. Viitattu 1.11.2023.
- ↑ Pallari, Leena: Sanomalehtimieseläke kymmenelle journalistille Helsingin Sanomat. 19.5.2001. Viitattu 19.7.2018.
- ↑ Sofi Oksaselle Pro Finlandia 3.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2012.
| ||||||||||||||
