Pavel Antokolski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pavel Grigorjevitš Antokolski (ven. Па́вел Григо́рьевич Антоко́льский, 1. heinäkuuta 1896 Pietari9. lokakuuta 1978 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kääntäjä.

Pavel Antokolski syntyi asianajajan perheeseen[1]. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa oikeustiedettä[2] ja työskenteli vuodesta 1915 lähtien Jevgeni Vahtangovin teatteristudiossa[1]. Ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1922[3].

Antokolskin varhaiset, usein historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat runot ovat luonteeltaan romanttisia[1]. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi Neuvostoliiton vähemmistökansojen ja myöhemmin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä[3]. Antokolskin toisessa maailmansodassa kaatuneelle pojalle omistettu runoelma Syn (”Poika”, 1943) sai Stalinin palkinnon vuonna 1946. Myöhäistuotannossaan runoilija pohtii ajan merkitystä ihmiselämässä.[1] Nykyään Antokolskia pidetään yhtenä neuvostoajan venäläisen runouden klassikoista[3].

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[4]

Antologiassa Neuvostorunoutta: kokoelma, suom. Armas Äikiä, Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1947

  • Kirje pojanpojille (Письмо внукам)
  • Poika: 1, 3 (Syn: 1, 3) (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmasodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)

Antologiassa Uuden runon Venäjä (Sorok russkih sovetskih poetov), toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala ISBN 5-7545-0041-6 Runot on suomentanut Taisto Summanen

  • Lagy Hamilton (Леди Гамильтон)
  • Murheen neito
  • Olen kysellyt miltähän alussa taide tuntuu
  • Syksy, lapseni, itketkö ääneen?
  • Vanhuksen puhe
  • Varhaisruno

Antologiassa 20 Neuvostoliiton runoilijaa, suomentanut Armas Äikiä, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960

  • Olen terve taas...
  • Poika: 1, 3 ja 10 (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmasodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
  • Sanskulotti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija slovari.yandex.ru. Viitattu 26.9.2012. (venäjäksi)
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Antokolski, Pavel”, Otavan kirjallisuustieto, s. 43. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 26.9.2012. (venäjäksi)
  4. Pavel Antokolski, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 25.11.2021