Pavel Antokolski
Pavel Grigorjevitš Antokolski (ven. Па́вел Григо́рьевич Антоко́льский, 1. heinäkuuta 1896 Pietari – 9. lokakuuta 1978 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kääntäjä.
Pavel Antokolski syntyi asianajajan perheeseen[1]. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa oikeustiedettä[2] ja työskenteli vuodesta 1915 lähtien Jevgeni Vahtangovin teatteristudiossa[1]. Ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1922[3].
Antokolskin varhaiset, usein historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat runot ovat luonteeltaan romanttisia[1]. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi Neuvostoliiton vähemmistökansojen ja myöhemmin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä[3]. Antokolskin toisessa maailmansodassa kaatuneelle pojalle omistettu runoelma Syn (”Poika”, 1943) sai Stalinin palkinnon vuonna 1946. Myöhäistuotannossaan runoilija pohtii ajan merkitystä ihmiselämässä.[1] Nykyään Antokolskia pidetään yhtenä neuvostoajan venäläisen runouden klassikoista[3].
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde[4]
- Poika: katkelma runosta, suom. Lauri Kemiläinen, antologiassa: Venäjän runotar, toim. Valentin Kiparsky ja Lauri Viljanen. Otava 1946. – Näköispainos Ntamo 2013 (Antokolski on kirjoittanut runoelman 1943 ja omistanut sen toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
Antologiassa Neuvostorunoutta: kokoelma, suom. Armas Äikiä, Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1947
- Kirje pojanpojille (Письмо внукам)
- Poika: 1, 3 (Syn: 1, 3) (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
Antologiassa Uuden runon Venäjä (Sorok russkih sovetskih poetov), toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala ISBN 5-7545-0041-6 Runot on suomentanut Taisto Summanen
- Lagy Hamilton (Леди Гамильтон)
- Murheen neito
- Olen kysellyt miltähän alussa taide tuntuu
- Syksy, lapseni, itketkö ääneen?
- Vanhuksen puhe
- Varhaisruno
Antologiassa 20 Neuvostoliiton runoilijaa, suomentanut Armas Äikiä, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960
- Olen terve taas...
- Poika: 1, 3 ja 10 (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
- Sanskulotti
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija slovari.yandex.ru. Viitattu 26.9.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Antokolski, Pavel”, Otavan kirjallisuustieto, s. 43. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 26.9.2012. (venäjäksi)
- ↑ Pavel Antokolski, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 25.11.2021
| ||||||||||||||||||
