Panipeneemi
| |
Panipeneemi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (5R,6S)-3-[(3S)-1-etanimidoyylipyrrolidin-3-yyli]sulfanyyli-6-[(1R)-1-hydroksietyyli]-7-okso-1-atsabisyklo[3.2.0]hept-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H21N3O4S |
| Moolimassa | 339,418 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 198–200 °C (hemihydraatti, hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 6–7 %[2] |
| Metabolia | renaalinen |
| Puoliintumisaika | 50–70 minuuttia[2][3] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Panipeneemi (C15H21SN3O4) on karbapeneemeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina. Yhdistettä käytetään haittavaikutuksien vähentämiseksi useimmiten yhdessä beetamipronin kanssa.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa panipeneemi on väritöntä kiteistä ainetta.[1] Yhdisteen antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden karbapeneemien tavoin siihen, että se estää bakteerien soluseinän biosynteesiä. Lääkeaine on hyvin laajakirjoinen ja tehoaa sekä grampositiivisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin. Panipeneemia käytetään yhdessä metaboliaa hidastavan ja munuaishaittavaikutuksia vähentävän beetamipronin kanssa. Panipeneemi on hyväksytty lähinnä Aasiassa ja sitä voidaan käyttää hengitystieinfektioiden ja virtsatulehdusten hoitoon sekä leikkausinfektioiden ehkäisyyn. Lääkeaine annostellaan ruiskeena suoneen.[2][3][4]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Panipeneemin ja beetamipronin yhdistelmä on usein hyvin siedetty. Tavanomaisimmat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, ripuli, ihottuma ja maksan entsyymiarvojen nousu. Panipeneemi vähentää natriumvalproaatin pitoisuutta elimistössä ja siten heikentää sen tehoa epilepsian hoidossa.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1204. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Karen L. Goa & Stuart Noble: Panipenem/Betamipron. Drugs, 2003, 63. vsk, nro 9, s. 913–925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 772–779. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 237. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 20.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Saori Kojima, Masayuki Nadai, Kiyoyuki Kitaichi, Li Wang, Toshitaka Nabeshima & Takaaki Hasegawa: Possible Mechanism by Which the Carbapenem Antibiotic Panipenem Decreases the Concentration of Valproic Acid in Plasma in Rats. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1998, 42. vsk, nro 12, s. 3136–3140. (englanniksi)