Beetamiproni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| |
Beetamiproni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3-bentsamidopropaanihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C10H11NO3 |
| Moolimassa | 193,198 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 120 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | liukenee veteen |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 73 %[2] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 40 minuuttia[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Beetamiproni (C10H11NO3) eli N-bentsoyyli-β-alaniini on aminohappojohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä karbapeneemien haittavaikutuksien vähentämiseksi.
Ominaisuudet, käyttö ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa beetamiproni on väritöntä kiteistä ainetta[1], jolla on hapan maku[3]. Aine liukenee veteen ja useaan orgaanisiin liottimeen kuten etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin ja kloroformiin[1]. Beetamiproni estää karbapeneemien imeytymistä munuaistiehyeiden läpi munuaisiin. Tämän seurauksena niiden metabolia hidastuu, teho paranee ja haittavaikutukset munuaisille vähenee. Erityisesti beetamipronia käytetään yhdessä panipeneemin kanssa.[4][5]
Beetamipronia valmistetaan 3-aminopropaanihapon ja bentsoyylikloridin välisellä reaktiolla[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 198. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Karen L. Goa & Stuart Noble: Panipenem/Betamipron. Drugs, 2003, 63. vsk, nro 9, s. 913–925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Norio Ishibashi, Katsuhige Kouge, Ichizo Shinoda, Hidenori Kadehisa & Hideo Okai: A Mechanism for Bitter Taste Sensibility in Peptides. Agricultural and Biological Chemistry, 1988, 52. vsk, nro 3, s. 819–827. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2020. (englanniksi)
- ↑ M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 772–779. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 237. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 22.4.2020). (englanniksi)