Pamaus-Seura
Pamaus-Seura, viralliselta nimeltään Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus, on viipurilaistaustainen suomalainen talousseura, joka edistää elinvoimaista elinkeinoelämää.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin asema koheni kotimaisen ja kansainvälisen kaupankäynnin keskuudessa 1850-luvun jälkeen. Kaupungin talouskasvu oli huomattavaa. Ruotsinkielinen Handelsgillet i Wiborg oli perustettu vuonna 1887, jonka takia syntyi tarve perustaa suomenkielinen talousseura.[2][3]
Pamaus-Seura perustettiin 13.1.1891 Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Viipurissa. Seura perustettiin suomenmielisten ja viipurilaisten liikemiesten toimesta edistämään käsityöläisten ja liikkeenharjoittajien etuja, koska tieteellis-tekninen kehitys, teolliset vallankumoukset ja parantuneet kansainväliset yhteydet olivat muuttaneet viipurilaisten elinoloja. Helsingin ja Pietarin välisen radan ja Saimaan kanavan avautuminen vauhdittivat Viipurin talouskasvua.[3] Vuonna 1875 Viipurin kaupan arvo oli korkeampi kuin Helsingin.[3] Viipurin kaupankäynnin arvo oli 60 miljoonaa markkaa, kun koko maan kokonaisarvo oli 240 miljoonaa markkaa.[3]
Seuran nimi viittaa Viipurin pamaukseen. Viipurin pamaus on näkyvillä seuran tunnuksessa.[4][5]
Perustamiskokouksessa oli paikalla kolmisenkymmentä perustajajäsentä. Vuorineuvos Karl Alfred Paloheimo ja kulttuurivaikuttaja Johan Henrik Erkko olivat seuran perustajajäseniä.[3] Viipuri oli seuran perustamisvuonna yksi Suomen suurimmista kauppa- ja teollisuuskaupungeista. Seura tuki yleistä äänivelvollisuutta vuonna 1896. Seura edisti Viipurin kaupungin elinvoimaisuutta, sekä karjalaista teollisuutta, kaupankäyntiä ja muuta liike-elämää.[1][6] Seuran ensimmäisinä toimivat kultaseppa William Porthan, tukkukauppias Jaakko Häkli, kauppaneuvos Juho Lallukka ja mesenaatti William Otsakorpi.[3] Kirjailija Matti Kurikka valittiin ensimmäisen johtokunnan jäseneksi.
Klubitalo Viipurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seura toimi Sellgrenin talossa, joka sijaitsi Salakkalahdenkadun ja Fredrikinkadun kulmassa. Fredrikinkatu tunnettiin myöhemmin Tawastiankatuna. Seura osti oman klubitalon vuonna 1917. Uusi klubitalo sijaitsi Kurjenkadulla (ent. Pajakatu). Uuden klubitalon avajaisia vietettiin vuonna 1921. Klubitalolla pidettiin esitelmiä, jotka koskettivat kaupankäyntiä ja teollisuutta.[1]
Seuran sisälle perustettiin puhuja- ja lauluseurat. Seuran mieskuoroa johti musiikinopettaja Emil Sivori.[1] Kanttori Oskari Tilli johti kuoroa Sivorin jälkeen.[7][1]
Seura oli yhteistoiminnassa Viipurin Suomalaisen Klubin kanssa. Pamaus-Seuran ja Suomalaisen Klubin jäsenet olivat usein samoja henkilöitä.[3]
Kauppaneuvos Lallukan testamentti määräsi summia seuran rakennusrahastoa ja kauppamuseohanketta varten.[3]
Seura ryhtyi suunnittelemaan uutta klubirakennusta vuonna 1925.[3] Arkkitehti Väinö Keinänen laati uuden rakennuksen piirrustukset.[3] Hankkeen kustannukset nousivat liikaa, jonka takia hanke jäi pöydälle.[3] Seura tyytyi remontoimaan ja kunnostamaan Pajakadun klubitaloa.[3]
Seura neuvotteli Pohjoismaiden Yhdyspankin kanssa Kauppatorin laidalla ja Pyöreän tornin vieressä olleen pankkihuoneiston ostamisesta uutta klubirakennusta varten vuonna 1938. Arkkitehti Keinänen laati uudet suunnitelmat pankkihuoneiston muuttamiseksi klubikäyttöön. Seura toimi Yhdyspankin rakennuksen kolmannessa ja neljännessä kerroksessa jatkosodan aikana, joka oli säilynyt koskemattomana talvi- ja jatkosodan aikana. Klubitoiminta päättyi rakennuksessa toisen maailmansodan tapahtumien takia, jonka seurauksena Suomi menetti Viipurin ja Karjalan.[3]
Lahjoitusrahasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuran lahjoitusrahasto perustettiin vuonna 1912. Rahaston alkupääoman lahjoitti liikemies, mesenaatti, kauppaneuvos Juho Lallukka. Rahasto jakoi stipendejä nuorille, jotka saivat mahdollisuuden suorittaa opintomatkoja ulkomaille. Opintomatkat keskittyivät kaupankäynnin ja teollisuuden ympärille.[1] Kauppaneuvos Feodor Sergejeff ja William Otsakorpi lahjoittivat huomattavia summia rahastolle.[3]
Taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seura hankki mittavan taidekokoelman vuosina 1901-1941. Seuran taidekokoelmissa olivat liikemies Juho Lallukan, mesenaatti William Otsakorven, konsuli M. A. Wilskan, kultaseppä Wilhelm Porthanin ja kaupunginjohtaja Arno Tuurnan muotokuvat.[1] Lallukan muotokuvan maalasi Eero Järnefelt, Otsakorven Eero Snellman, Wilskan Emil Rautala, Porthanin Kalle Kuutola ja Tuurnan Eva Cederström.[8][1] Seuran kokoelmissa oli Pekka Halosen, Elias Muukan ja Cederströmin maalauksia. Vain pieni osa taidekokoelmasta tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Taidekokoelma evakuoitiin Helsinkiin. Pamaus-Seuran taidekokoelma on nykyään Lappeenrannan taidemuseon suojissa.[8]
Ensimmäiset puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kultaseppä Wilhelm Porthan (1891-1899)[3]
- Tukkukauppias, mesenaatti Jaakko Häkli (1899-1902)[3]
- Kauppaneuvos, mesenaatti Juho Lallukka (1902-1913)[3]
- Konsuli, mesenaatti William Otsakorpi (1913-1927)[3]
- Kauppaneuvos E.V. Sellgren 1919[3]
- Toimitusjohtaja H.K. Paavilainen (1927-1928)[3]
- Konsuli Walde Sario (1928-1930)[3]
- Kauppaneuvos M.A. Wilska (1931-1947)[3][5]
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2024 seurassa oli yli 700 jäsentä.[9] Seura järjestää puhujatilaisuuksia.[10] Ministerit, kansanedustajat, korkea-arvoiset virkamiehet ja upseerit, suurlähettiläät, tutkijat, kirjailijat ja yritysjohtajat ovat pitäneet esitelmiä seuran tilaisuuksissa.[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Pamaus: Historia pamaus.fi. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ Handelsgillet i Wiborg - Föreningen 7 Januari www.wiborg.fi. Viitattu 8.2.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Brummer, O.J.: Teollisuus- ja Liikkeenharjoittajain seura Pamaus 1891-1941. Helsinki: Kauppakirjapaino O.Y., 1944.
- ↑ Mukka Antero: Mikä oli Viipurin pamaus? (Toisen painoksen otsikko) Mikä siellä oikein pamahti? Helsingin Sanomat. 30.11.1995. Viitattu 8.2.2024.
- ↑ a b Timonen, Pekka: Teollisuuden- ja liikkeenharjoittain PAMAUS 1891-1991 - Pamaus ry 100 vuotta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 1992.
- ↑ Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry Wiipuri.fi. 10.8.2018. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ Tarpila, Laila: Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 yle.fi. 15.11.2019. YLE. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ a b The Pamaus Society collection Lappeenranta. Viitattu 7.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Pamaus | Toimihenkilöt pamaus.fi. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ a b Pamaus | Esitelmät pamaus.fi. Viitattu 7.2.2024.