Paluu siniselle laguunille

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paluu siniselle laguunille (Return to the Blue Lagoon) on vuonna 1991 kuvattu romanttinen seikkailuelokuva ja jatko-osa elokuvalle Sininen laguuni (1980). William A. Grahamin ohjaaman elokuvan pääosia esittävät 16-vuotias Milla Jovovich ja 22-vuotias Brian Krause. Elokuvan juoni perustuu osittain Henry De Vere Stacpoolen romaaniin The Garden of God.

Elokuva oli taloudellinen floppi ja sai viisi ehdokkuutta huonoimpia elokuvia esille nostavassa Razzie-gaalassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva jatkaa Sinisen laguunin tarinaa, mutta toisin kuin sen lopussa annettiin ymmärtää, Emmelinen ja Richardin paljastetaan kuolleen merellä. Edellisestä elokuvasta poiketen heitä ei löydä Richardin isä, vaan tuntematon laiva. Nuori lähetystyöntekijän leski Sarah Hargrave (Lisa Pelikan) ottaa Emmelinen ja Richardin elossa olevan pojan hoitoonsa.

Laivan miehistössä puhkeaa kolera, ja tautia pakoon pelastusveneeseen asetetaan pelastettu poika, Sarah tyttärensä Lillin kanssa sekä merimies Kearney (Wayne Pygram) tarkoituksena päästä saarelle. Päivien ajelehtimisen jälkeen Kearney hermostuu pojan jatkuvaan itkuun ja aikoo tappaa tämän, mutta Sarah hakkaakin Kearneyn kuoliaaksi harppuunalla ja pudottaa hänet mereen.

Lopulta kolmikko ajautuu Sinisen laguunin saarelle, jossa he asettuvat pojan vanhempien majaan. Poikaa kutsutaan Richardiksi isänsä mukaan. Sarah opettaa lapsille elämisen taitoja ja varoittaa heitä saaren toiselle puolelle melovista alkuasukkaista. Lasten ollessa noin kahdeksanvuotiaita Sarah kuolee keuhkotautiin ja niin he joutuvat elämään autiosaarella omillaan. Varttuessaan he rakastuvat toisiinsa.

Saarelle saapuu laiva, jonka kapteenin tytär aiheuttaa kriisin nuorten välillä ja väkivaltainen merimies hyökkää Lillin ja Richardin kimppuun. Nuoret eivät haluakaan enää lähteä saarelta, vaan jäävät sinne ja saavat lapsen.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Markku Salmi sanoo upeiden maisemakuvien pelastavan tämän romanttisen seikkailun. Hän antaa elokuvalle yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.