PIM
| PIM | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1984–1988 |
| Tyylilaji |
garage rock rock and roll |
| Kotipaikka |
 Suomi |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Ninni Manninen, laulu, rummut |
| Levy-yhtiö |
|
PIM oli helsinkiläinen rockyhtye, joka sai alkunsa vuonna 1984. Bändin perustajia olivat Ninni Manninen (laulu), Maria Lumikangas (basso) sekä Päivi (kitara). Päivi lähti varhain yhtyeestä, ja tilalle kitaristiksi tuli Vilma Vainikainen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuun Ninni soitti rumpuja laulamisen ohella varsinaisen rumpalin puuttuessa. Muutaman tilapäisen soittajan jälkeen yhtyeeseen pyydettiin vihjeen perusteella rumpaliksi Marianne Loppi, joka oli soittanut aiemmin yhtyeessä Geisha.
PIM keikkaili Suomessa ja Ruotsissa, sekä levytti studiossa kolme singleä. Vuonna 1985 julkaistiin Nancy Sinatran kappale "These boots are made for walking" sekä oma kappale "Drink it". "Fade away" jäi viimeiseksi levytykseksi. Yhtye on saanut vaikutteita Sinatran lisäksi muun muassa The Crampsiltä ja Link Wrayltä. Ensisinglen B-puolen raita, "Dee-Lay", sai innoituksensa The Nights of Iguana -yhtyeen basisti Dile Kolasesta, joka tunnetaan myös nimellä Delay. Delay antoi PIMille musiikillisia neuvoja muun muassa sovitukseen liittyen. Sen lisäksi yhtyeet keikkailivat usein yhdessä, mutta keikalle lähtiessä Delay oli, nimensä mukaisesti, monesti vähällä myöhästyä.
Vuonna 1986 yhtyeen jäsenistössä tapahtui muutoksia. Kesällä PIM käytti keikoilla kakkoskitaristia, joka ei jäänyt pysyväksi jäseneksi. Sitten rumpali Marianne lähti Ranskaan opiskelemaan. Yhtye päätyi valitsemaan uudeksi rumpaliksi lähipiiristään tutun Ykä Knuuttilan (Musta Paraati, Shadowplay), joka oli mukana levyttämässä "Fade away" -singleä.
Lepakko eli Helsingin Lepakkoluola oli merkittävässä asemassa yhtyeelle niin harjoittelu- kuin esiintymisasujen hankintapaikkana, sekä kokoonpanon syntymisessä, "henkinen koti". Yhtyeen esiintymisessä garage-tyylisen rock-musiikin ohella tärkeitä olivat vaaleat, pulleat peruukit, kimaltavat lurex-mekot sekä pitkävartiset platform-kengät.
PIM keskittyi soittamiseen ja hauskanpitoon. "Kaikki oli hyvin sattumanvaraista", sanoi yhtyeen kitaristi Vilma. Yhtye ei koskaan tehnyt LP-levyä. Yhtyeen tarina päättyi vuonna 1988. PIM jätti jäähyväiset kuvattuna yleisellä kaatopaikalla Iltalehden juttuun.
Yhtyeen nimi oli peräisin klassisesta Carl Barksin Aku Ankka -tarinasta "Vaarallinen lelu"[1], jossa Aku hypnotisoituu sanoilla "PIM! Olet kana!"
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- These boots are made for walking / Dee-Lay (1985)
- Lies / Drink it (1986)
- Fade away / Move on (1987)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alho, Arja ja Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot : suomalaisen naisrockin historia!. s. 164–166. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28404-1.
- ↑ Sarjakuva-aiheiset laulut www.kvaak.fi. 16. joulukuuta 2003. www.kvaak.fi. Viitattu 3.9.2012. [vanhentunut linkki]