P. T. Hakala
Paavotapio (P. T.) Hakala (27. elokuuta 1941 Leppävirta – 12. maaliskuuta 2013) oli suomalainen opettaja ja rehtori.[1]
Hakala opiskeli Helsingin yliopistossa ensin yhteiskuntatieteitä ja sitten suomen kieltä, kirjallisuutta ja musiikkitiedettä. Hänen pro gradu-tutkielmansa käsitteli Maria Jotunin kielenkäyttöä. 1980-luvulla Hakala suoritti vielä teatteritieteen laudaturin Helsingin yliopistossa.[1]
Hakala toimi Kemin lukiossa rehtorina vuosina 1969–1990. Hän julkaisi vuonna 1982 ilmaisutaidon oppikirjan ja oli sitten virkavapaalla rehtorin virasta toimien kouluhallituksessa ylimääräisenä ilmaisutaidon ylitarkastajana. Hän opetti ilmaisutaitoa myös Jyväskylän yliopistossa sekä kurssimuotoisesti eri puolilla Suomea. Hakala oli Pohjolan Sanomat-lehdessä kirjallisuus- ja musiikkikriitikkona vuodesta 1972 alkaen ja toimi myöhemmin myös teatterikriitikkona. [1]
Rehtorin virasta erottuaan Hakala toimi vapaana kirjoittajana. Hän sai halvauskohtauksen 1997 ja vietti lopun elämänsä pyörätuolissa. Hakalan muotokuva paljastettiin tammikuussa 2014 Kemin lyseon lukion auditoriossa.[1][2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä P. T. Hakala:
- Teatterikasvatusta toteuttamaan : koulu ja teatteri ; toim. P. T. Hakala, Esa J. K. Posti. Kemin lukio - Kemin kaupunginteatteri, Kemi 1981
- Ilmaisutaito ; toim. Päivi Mustajoki ; valokuvat Pekka Ala-aho, Timo Kirves ; piirrokset Juha Parviainen. WSOY 1982
- Ilmaisutaidon aakkoset ; toim. Marjut Multanen. Kansalais- ja työväenopistojen liitto, Helsinki 1984