Päivi Istala

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päivi Istala vuonna 2010.

Päivi Kaarina Istala (ent. Istala-Vilpponen; s. 31. maaliskuuta 1947 Imatra)[1] toimi toimittajana Yleisradiossa vuodesta 1967 vuoteen 2011. Hän valmistui dramaturgiksi Teatterikoulun korkeakouluosastosta vuonna 1971 ja on toiminut Kemin kaupunginteatterin ohjaajana vuosina 1975–1981. Hänelle on myönnetty muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinto, Hella-palkinto, Zonta-järjestön Naisen teko-kunniamaininta ja Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi.[2] Istala jäi eläkkeelle tammikuun 2011 lopussa ja julkaisi muistelmansa Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä.

Istalan toimittamia ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silmäneula
  • Ristivetoa[3]
  • Naisten tunti[4]
  • Moninainen
  • Naisten ilta
  • Villit vuodet - suuret luokat

Kahden ensimmäisen ohjelman tunnussävelenä käytettiin perulaisen Los Incas -yhtyeen sävelmää ”Munahuanqui”, joka herätti erityistä ihastusta ja sai monet kuuntelemaan ohjelmia.

Ristivetoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Istala toimitti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa myöhäisiltaan sijoitettua, yhteiskunnallisiin ongelmiin kantaa ottavaa Ristivetoa-ohjelmaa. Ensimmäisenä ohjelmaan puuttui keväällä 1970 RKP:n kansanedustaja Georg C. Ehrnrooth, joka oli pahastunut ohjelmassa esitetystä, itäsaksalaisen ja sittemmin länteen karkotetun lauluntekijän Wolf Biermannin laulusta Kolme luotia Rudi Dutschkeen, jonka oli suomentanut Pentti Saaritsa; Rudi Dutschke oli länsisaksalainen opiskelijajohtaja, joka haavoittui vakavasti vuonna 1968 tehdyssä murhayrityksessä. Laulun kertosäkeessä viitattiin natsimenneisyyteen ja natsismin jatkumiseen Länsi-Saksassa. Ehrnrooth paheksui kyseisen sävyisen laulun esittämistä Saksaan ystävällisissä suhteissa olevan valtion radiossa ja toivoi, ettei tällainen jatkuisi. Kun Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi vieraili Suomessa kesällä 1970 ja poliisi otti vierailun aikana kiinni useita šaahia vastustaneita, lähinnä uusvasemmistolaisia mielenosoittajia, Istala katsoi ohjelmassaan poliisivaltion olevan Suomessa hyvällä alulla.[5]

Viimeisenä pisarana oli 5. lokakuuta 1970 esitetty asuntokysymyksiä käsitellyt ohjelma, jossa esitettiin vuokranantajat kiskureina sekä asunnonmyyjät ja tontinvälittäjät keinottelijoina; samaa teemaa oli käsitelty vastaavaan sävyyn jo aiemmin Sirkus Pasila -ohjelmassa. Yleisradion hallintoneuvoston keskustalainen jäsen, kansanedustaja Lea Sutinen sanoi Ristivetoa-ohjelman viimeisen jakson olevan "yksipuolisuudessaan niin pöyristyttävä, että ellei toimittajaa saada aisoihin, olisi ehkä lopetettava ohjelma joksikin aikaa". Radion ohjelmaneuvosto päätti 19. lokakuuta 1970 äänin 7–5 lopettaa Ristivetoa-ohjelman yksipuolisena ja asenteellisena. Ohjelman lakkauttamista vastustivat neuvoston vasemmistojäsenet. Lopullinen päätös Ristivedon kohtalosta siirtyi Yleisradion hallintoneuvostolle, joka vahvisti ohjelmaneuvoston päätöksen 29. lokakuuta 1970. Kuuntelijoiden mielipiteitä voimakkaasti jakaneen ohjelman lopettaminen herätti suurta huomiota, ja presidentti Urho Kekkonen lähetti Päivi Istalalle lohduttavan kirjeen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 235. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1.
  2. Päivi Istala ei kaihtanut räväköitäkään mielipiteitä | Elävä arkisto | yle.fi yle.fi. Viitattu 11.9.2017.
  3. Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa Viitattu 11.9.2017.
  4. Naisten tunti oli Ylen ensimmäinen feministinen radio-ohjelma Viitattu 11.9.2017.
  5. a b Raimo Salokangas: Aikansa oloinen: Yleisradion historia 2, s. 279–281. Helsinki: Yleisradio, 1996.ISBN 951-43-0714-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä toimittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.