Päivi Istala
| Päivi Istala | |
|---|---|
 Päivi Istala vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Päivi Kaarina Istala (ent. Istala-Vilpponen) |
| Syntynyt | 31. maaliskuuta 1947 Imatra |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | toimittaja, dramaturgi ja ohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Päivi Kaarina Istala (ent. Istala-Vilpponen; s. 31. maaliskuuta 1947 Imatra)[2] on suomalainen toimittaja. Hän työskenteli toimittajana Yleisradiossa vuodesta 1967 eläköitymiseensä saakka vuoteen 2011.
Istala valmistui dramaturgiksi Teatterikoulun korkeakouluosastosta vuonna 1971 ja opiskeli myös lehdistö- ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Hän toimi Kemin kaupunginteatterin ohjaajana vuosina 1975–1981. Hänelle on myönnetty muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinto, Hella-palkinto, Zonta-järjestön Naisen teko -kunniamaininta ja Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi.[1] Istala jäi eläkkeelle tammikuun 2011 lopussalähde? ja julkaisi muistelmansa Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä.
Istalan toimittamia ohjelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silmäneula
- Ristivetoa[3]
- Naisten tunti[4]
- Moninainen
- Naisten ilta
- Villit vuodet – suuret luokat
Kahden ensimmäisen ohjelman tunnussävelenä käytettiin perulaisen Los Incas -yhtyeen sävelmää ”Munahuanqui”, joka herätti erityistä ihastusta ja sai monet kuuntelemaan ohjelmia.lähde?
Erityistä huomiota herätti vuosina 1969–1970 esitetty Ristivetoa, jossa käsiteltiin yhteiskunnallisia asioita musiikin kautta. Ohjelma lakkautettiin Ylen ohjelmaneuvoston päätöksellä vuonna 1970. Kuuntelijoiden mielipiteitä voimakkaasti jakaneen ohjelman lopettaminen herätti suurta huomiota, ja jopa presidentti Urho Kekkonen lähetti Istalalle lohduttavan kirjeen.[5] Vuosina 1981–1990 Istala työskenteli Tänään iltapäivällä -ajankohtaisohjelman toimituksessa.[1]
Yleisradion kanavauudistuksessa vuonna 1990 Istala sai läpi ideansa viikoittaisesta Naisten tunnista, joka oli Yleisradion ensimmäinen feministinen ohjelmasarja. Sarjan jaksoissa käsiteltiin useita julkisuudessa siihen saakka vaiettuja aiheita, muun muassa naisten kokemaa väkivaltaa, naisen asemaa tiedotusvälineissä, naisen suhdetta alkoholiin ja vapaata aborttia. Vuoteen 2003 saakka jatkuneesta Naisten tunti -ohjelmasarjasta Istala sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Naisten tunnin jatkajaksi tuli vuosina 2003–2006 radioitu laaja-alaisempi Moninainen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Lindfors, Jukka: Päivi Istala ei kaihtanut räväköitäkään mielipiteitä Yle Elävä arkisto. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 235. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
- ↑ Lindfors, Jukka: Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 11.9.2017.
- 1 2 Lindfors, Jukka: Naisten tunti oli Ylen ensimmäinen feministinen radio-ohjelma Yle Elävä arkisto. 21.12.2010. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo: Yleisradion historia : 2. osa, 1949-1996 : aikansa oloinen, s. 279–281. Helsinki: Yle, 1996. ISBN 951-43-0714-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivi Istala Yle Elävä arkisto. Viitattu 3.4.2020.
- Lindfors, Jukka : Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa Yle Elävä arkisto . 8.9.2006 . Viitattu 3.4.2020.
- Lindfors, Jukka : Ristivetoa "Ristivedosta" Yle Elävä arkisto . 8.9.2006 . Viitattu 3.4.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivi Istala: Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä. Helsinki: Siltala, 2012. ISBN 978-952-234-117-4
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
