Päijänteen ympäriajo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Päijänteen ympäriajo on Suomen tunnetuin enduron eli luotettavuusajon keväisin ajettava kilpailu. Päijänteen ympäriajo eli ”Päitsi” kuuluu kansainvälisessä mittakaavassakin yhdeksi vanhimmista vieläkin järjestettävistä moottoripyöräkilpailuista, se ajettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1927. Normaaleihin endurokilpailuihin verrattuna Päijänteen ympäriajo on huomattavasti pidempi ja siksi kilpailu on useille harrastajille vuotuinen koitos, jossa maaliin pääsy on jo voitto.

Kilpailun alkuaikoina ajajilla ei ollut yötaukoja vaan kilpailu ajettiin siten, että lähtö oli Helsingistä lauantaina ja saapui takaisin Helsinkiin sunnuntaina iltapäivällä. Reitillä oli vain kolme kokoomataukoa jotka kestivät noin kaksi tuntia jos kilpailija saapui sinne aikataulussa, muuten kilpailijat ajoivat läpi yön. Tällä tavalla kilpailu ajettiin vuosina 1927–1976. Vuosina 1977–1985 ajettiin kaksipäiväinen kilpailu minkä yötauko oli Joutsassa. Vuosina 1986–1987 ajettiin alkuperäisen aikataulun mukainen kilpailu ilman yötaukoa. Vuonna 1988 siirryttiin kolmipäiväiseen kilpailuun ja yötaukopaikat ovat eri vuosina vaihdelleet Järvenpäässä, Joutsassa, Heinolassa, Lahdessa ja Vierumäellä. Vuonna 2013 siirryttiin takaisin alkuperäiseen kaksipäiväiseen kilpailuun, mutta lähtöpaikka siirrettiin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, samaan paikkaan missä yötauko on eli Vierumäelle. Vuoden 2017 Päijänteen ympäriajo oli myös enduron MM-osakilpailu[1].

Nykymuodossaan kaksipäiväisenä kilpailussa ajetaan noin 800 kilometriä ja sen perinteisiin kuuluu myös pimeällä ajettavat erikoiskokeet, jotka otettiin uudelleen ohjelmistoon 2000-luvun alussa. Kilpailun voittaja saa vuodeksi haltuunsa ns. Päijännekilven ja kolmella kiinnityksellä kilven saa omaksi.

Kilpailun järjestää Helsingin Moottorikerho ry.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskilpailun voittajat 1927–2017
  • 1927 Väinö Landen
  • 1928 Otto Brandt Rudge, Emil Lampinen Rudge Leo Piltz Rudge, Jussi Saksa Raleigh, Kaarlo Stenij Raleigh, Pekka Piesanen Rudge, Karl Allén Harley Davidson, Artturi Blomqvist Harley Davidson, Ossian Erolin Harley Davidson, Emil Forsström Harley Davidson, Lennart Idström Harley Davidson, Emil Kovanen Harley Davidson, Reino Westerlund Indian
  • 1929 Otto Brandt Rudge
  • 1930 Artturi Blomqvist Harley Davidson
  • 1931 Aarne Anttila Rudge, E.Westerberg, Ruotsi Super X
  • 1932 Artturi Blomqvist Harley Davidson
  • 1933 Artturi Blomqvist Harley Davidson
  • 1934 Toivo Petänen Harley Davidson
  • 1935 Henrik Vapaamies Harley Davidson
  • 1936 Raine Lampinen Norton
  • 1937 Raine Lampinen Norton
  • 1938 Toivo Humalisto Harley Davidson
  • 1939 J. von Krohn, Saksa Zündapp
  • 1940–1948 kilpailua ei ajettu
  • 1949 Walter Bergström BMW
  • 1950 Olof Tötterström Triumph
  • 1951 L. Männistö Zündapp 750 4T
  • 1952 Walter Bergström BMW, L.Fager Royal Enfield, Nils Schröder Triumph, Olof Tötterström Triumph
  • 1953 Olli Riekki AJS
  • 1954 OveLundell, Ruotsi Monark
  • 1955 H. Andersson, Ruotsi NV
  • 1956 Carl-Gustav Wendelin Jawa 250 2T
  • 1957 Bengt Svensson, Ruotsi Monark 250 2T
  • 1958 Carl-Gustav Wendelin Jawa-CZ 250 2T
  • 1959 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 2T
  • 1960 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 2T, Keijo Benjamisson Jawa-CZ 250 2T
  • 1961 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 2T
  • 1962 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 2T
  • 1963 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 2T
  • 1964 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 2T, Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 2T
  • 1965 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 2T
  • 1966 Hans Ericsson, Ruotsi Husqvarna 250 2T
  • 1967 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 2T
  • 1968 Kalevi Vehkonen Husqvarna 250 2T
  • 1969 Tommy Jansson, Ruotsi Husqvarna 250 2T
  • 1970 Hans Ericsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1971 Hans Ericsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1972 Bo Törnblom, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1973 Hans Hansson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1974 Göte Liljegren Zündapp 125 2T
  • 1975 Berndt Enö, Ruotsi Zündapp 125 2T
  • 1976 Göte Liljegren KTM 125 2T
  • 1977 Göte Liljegren KTM 125 2T
  • 1978 Mauno Suni Suzuki 250 2T
  • 1979 Mauno Suni Suzuki 250 2T
  • 1980 Jukka Helminen Husqvarna 250 2T
  • 1981 Jukka Helminen Suzuki 250 2T
  • 1982 Sven-Erik Jönsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1983 Sven-Erik Jönsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1984 Per Grönberg, Ruotsi Yamaha 2T
  • 1985 Sven-Erik Jönsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1986 Sven-Erik Jönsson, Ruotsi Husqvarna 2T
  • 1987 Per Grönberg, Ruotsi KTM 2T
  • 1988 Juhani Laaksonen Yamaha 250 2T
  • 1989 Kari Tiainen Suzuki 250 2T
  • 1990 Kari Tiainen Suzuki 250 2T
  • 1991 Juhani Laaksonen Yamaha 250 2T
  • 1992 Jukka Jääskeläinen Husqvarna 360 2T
  • 1993 Mika Ahola Husqvarna 125 2T
  • 1994 Janne Suominen TM 125 2T
  • 1995 Mika Ahola Husqvarna 125 2T
  • 1996 Mika Ahola TM 125 2T
  • 1997 Mika Ahola TM 250 2T
  • 1998 Mika Ahola TM 250 2T
  • 1999 Marko Laaksonen Yamaha 426 4T
  • 2000 Mika Ahola TM 250 2T
  • 2001 Simon Wiik KTM 250 2T
  • 2002 Marko Laaksonen Yamaha 250 4T
  • 2003 Mikko Tontti KTM 200 2T
  • 2004 Janne Suominen Kawasaki 250 4T
  • 2005 Heikki Timonen KTM 300 2T (Salpausselän Moottorikerho)
  • 2006 Heikki Timonen KTM 300 2T
  • 2007 Heikki Timonen KTM 300 2T
  • 2008 Heikki Timonen KTM 300 2T
  • 2009 Heikki Timonen KTM 300 2T
  • 2010 Heikki Timonen KTM 300 2T
  • 2011 Oskari Kantonen KTM 300 2T
  • 2012 Oskari Kantonen Honda 450 4T
  • 2013 Roni Nikander KTM 300 2T
  • 2014 Antti Hellsten Husqvarna 250 4T
  • 2015 Marko Tarkkala Beta 300 2T
  • 2016 Antti Hellsten Husqvarna 350 4T
  • 2017 Eero Remes TM 250 4T
Yleiskilpailuvoitot merkeittäin
  • Husqvarna 17
  • KTM 13
  • Jawa, Jawa CZ 12
  • Harley-Davidson 12
  • Rudge 6
  • TM 6
  • Suzuki 5
  • Yamaha 5
  • Zündapp 4
  • Triumph 3
  • Raleigh 2
  • Norton 2
  • BMW 2
  • Monark 2
  • Indian 1
  • Super X 1
  • Royal Enfield 1
  • AJS 1
  • NV 1
  • Kawasaki 1
  • Honda 1
  • Beta 1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]