Raine Lampinen
| Raine Lampinen | |
|---|---|
 Raine Lampinen Pyynikin ajoissa vuonna 1938. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1912 Porvoo |
| Kuollut | 17. lokakuuta 1984 (72 vuotta) Porvoo |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
Raine Lampinen (13. helmikuuta 1912 Porvoo – 17. lokakuuta 1984 Porvoo)[1] oli yksi tunnetuimmista ja menestyneimmistä suomalaisista moottoripyöräurheilijoista. Lähes kolme vuosikymmentä kymmenet tuhannet ihmiset saivat kesäisin jännittää Eläintarhassa, Pyynikillä, Ruissalossa ja monissa muissa paikoissa kuinka ”Raine ajaa”. Hän oli kauan Suomen voitokkain TT-kuljettaja ulkomaisia kilpailijoita vastaan. Hän kilpaili myös monissa maissa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa, Saksassa, Virossa ja jopa Man-saarella vuonna 1939 ”tuntemattomana harrastelijana” maailmankuulujen tehdasajajien joukossa. Hänen uransa kesti 34 vuotta (1928–1962).[2]
Lampinen oli myös suksitehtailija, yksi suomalaisten suksimerkkien johtavista kehittäjistä. Hän kuului maineikkaaseen moottorisukuun, sillä hänen isänsä Emil Lampinen (1883–1961) sekä setänsä Oskari ja Heikki olivat ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomen parhaita motoristeja. Lampisen vaimo Doris (o.s. Rosenqvist, s. 22. kesäkuuta 1912 Turku) oli hänkin motoristisukua ja hänen isänsä Gustaf ja veljensä Armas olivat Suomen Moottoriliiton puheenjohtajia. Vaimo Doris kilpaili hänkin 1930-luvulla voitokkaasti luotettavuusajoissa. Ralliautoilijana taas on kunnostautunut Lampisen poika Simo (s. 22. kesäkuuta 1943 Helsinki). Suvulla on kaikkiaan kolme SML:n kultaista ajajamerkkiä: isoisä Emil sai merkin vuonna 1930, isä Raine sai sen 1934 ja poika Simo sai kultaisen ajajamerkin vuonna 1970.[2]
Ura ajajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raine Lampisen ajajaura alkoi jo Tammisaaren ajoissa vuonna 1928, jolloin hän oli vasta 16-vuotias. Hän osallistui luotettavuuskilpailun sivuvaunupyörien sarjassa. Hänellä oli ”purkkiorjanaan” oma isänsä. Hän sai Brandtilta käyttöönsä Rudgen. Vuosien varrella Lampisen tilille on kertynyt kaikkien aikojen suomalainen saavutuslista. MM- ja EM-kisojen sijoituksia Lampisella ei ole, koska hänen huippukaudellaan näitä kisoja ei vielä järjestetty. [3]
Lampisella on Suomen mestaruudet luotettavuusajossa 1936–1939, maaradalla 1936, 1938, 1948, 1949 ja TT:n luokassa 500 1937–1939, 1950 ja 1951. Yhteensä 13 SM:ää eli enemmän kuin kellään muulla siihen mennessä. Häntä voidaan pitää 1930-luvun loppupuolen kiistattomana mestariajajana.[3]
Lampinen osallistui Eläintarhan ajoihin 21 kertaa vuosina 1932–1961 voittaen kolme kertaa ja saavuttaen kahdeksan kakkos- ja kaksi kolmossijaa. Hän oli niiden ensimmäinen suomalainen moottoripyöräluokan voittaja. Lampisella oli Eläintarhan ajojen osallistumisennätys, sillä hän oli mukana kilpailuissa kaikkina muina vuosina paitsi kahtena viimeisenä. Vuosien 1933–1950 aikana hän voitti Pyynikinajot viisi kertaa. Hän otti osaa Pyynikinajoihin peräti 19 kertaa. Hänestä tuli Pyynikinajojen suuri sankari. Siellä myös syntyi hokema: ”Lampinen kurvissa/karvalakki korvissa/hampaat irvessä/suu virneessä”. Vuosina 1931–1950 Ruissalossa tuli kahdeksan voittoa puhumattakaan muista kotimaisista TT-ajoista. Vuonna 1935 hän voitti Ruotsissa Avesta TT-ajot Grytnäsin kilparadalla. Hän voitti myös 1950 Veckjärven TT-ajot luokassa 500 ksm Triumph kilpapyörällä. Päijänteen ajot Lampinen voitti 1936 ja 1937.[3] Suomen mestaruuden Lampinen voitti nopeusajossa, TT:ssä, maaradalla ja luotettavuusajossa, yhteensä ennätykselliset 13 kertaa. Mestaruuksista neljä hän sai 1940–1950-luvun taitteessa. Voitto vuonna 1949 Norjan GP-kisoissa Gardermoenissa oli merkkitapaus. Seuraavana vuonna 1950 hän oli Gardemoenissa toinen. Hän osallistui vielä 50-vuotiaana vuonna 1962 Pyynikin TT-ajoihin, joka oli MM-osakilpailu. Hän saavutti myös arvokkaita voittoja ulkomaitten suurilla radoilla. Vuonna 1935 hän voitti suuren kansainvälisen Viron Grand Prix Kilpailun Piritan radalla luokassa 500-kuutiota. Hän kuului silloin Husqvarna-talliin ja toimi tehdasajajana. Husqvarna tehdas Ruotsissa oli antanut hänen käyttöönsä uuden Husqvarna pyörän. Sama pyörä on vielä tallella Moottoriurheilumuseossa Riiassa.[4]
Lampisen arvokkaimmat voitot tulivat Norton-, Rudge- ja Triumph-merkkisillä pyörillä. Hän käytti kilpauransa aikana myös muita TT-pyöriä kuten Raleigh, Husqvarna ja BMW.[3] Parhaana kilpailuvuotenaan hän itse piti kautta 1939, jolloin hän voitti Viron Grand Prixin. Lampinen oli tunnetuin suomalainen moottoripyöräilijä ennen Jarno Saarista.[4]
Järjestö- ja liikemies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo 19-vuotiaana vuonna 1931 Lampinen oli mukana perustamassa Eläintarhan ajoja ollen myös niiden ensimmäinen suomalainen moottoripyöräluokan voittaja. Suomen Moottoriliiton, SML:n hallituksen jäsen hän oli 1946–1962 ja liiton varapuheenjohtaja 1957–1962. MKK:n jäsenenä hän toimi 1957–1958 sekä Porvoon MK:n puheenjohtaja 1951 ja hallituksen jäsen 1945–1969. Hän oli myös mukana useissa suurkilpailujen juryissä ja erilaisissa johtotehtävissä.[3]
Lampinen oli myös merkittävä suksitehtailijana ja suomalaisen suksen kehittäjänä.[2] Suomessa oli 1920-luvulla siirrytty kilpahiihdossa tasamaahiihdosta murtomaahiihtoon. Suksia alettiin kehittää etupainoisemmiksi ja ketterämmiksi. Puusuksia alettiin valmistaa säletekniikalla. Ensimmäisiä sälesuksien tuottajia oli Lampinen Oy Porvoon maalaiskunnassa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helge Nygrén, Miehiä, moottoreita, vauhtia – Suomen moottoriliitto 1922 – 1972, Otava 1972
- Suomen urheilumuseon sivut
- Moottoriurheilumuseon sivut[vanhentunut linkki]
- Lahden museot (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 20.10.1984, HS Aikakone. Viitattu 24.4.2018.
- ↑ a b c Nygren et al. 1972, s. 77. Viitattu 2.12.2009
- ↑ a b c d e Nygren et al. 1972, s. 78. Viitattu 2.12.2009
- ↑ a b Moottoriurheilumuseon sivut[vanhentunut linkki]
- ↑ Lahden museo (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viimeinen Eltsun ajo ennen talvisotaa – Eläintarhanajo 7.5.1939 (Arkistoitu – Internet Archive) Yle.fi, Elävä arkisto -filmi