Otto Binswanger
Otto Ludwig Binswanger (14. lokakuuta 1852 Münsterlingen – 15. heinäkuuta 1929 Kreuzlingen) oli sveitsiläinen neurologi ja psykiatri.[1][2]
Binswangerin isä Ludwig Binswanger vanhempi (1820–1880) sai lääketieteellisen sekä filosofisen koulutuksen ja perusti yksityisen mielisairaiden hoitolaitoksen Kreuzlingeniin vuonna 1857. Binswangerin veli oli hoitokodin johdossa isäänsä seurannut Robert Binswanger (1850–1910). Yksi Binswangerin veljenpojista oli psykiatri Ludwig Binswanger nuorempi (1881–1966). Binswanger opiskeli lääketiedettä Heidelbergissä, Strasbourgissa ja Zürichissä. Työskenneltyään vanhempana avustajana Breslaun patologian instituutissa hän hyväksyi vuonna 1880 Carl Westphalin tarjouksen työpaikasta Berliinin Charité-sairaalasta. 30-vuotiaana Binswanger sai nimityksen psykiatrian professoriksi ja mielisairaiden hoitolaitoksen johtajaksi Jenaan, jossa hän työskenteli, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1919. Eläkkeelle jäätyään Binswanger palasi Kreuzlingeniin, jossa hän kuoli 76-vuotiaana heinäkuussa 1929.[1]
Binswangerin erikoistumisalat ja tieteellinen näkökulma olivat laajat. Hän pyrki patologisen histologian tutkimuksessa määrittämään samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia progressiivisen paralyysin ja muiden orgaanisen aivo-oireyhtymän tyyppien välillä. Vuonna 1894 Binswanger kuvasi uuden neuropatologisen oireiston, josta hän käytti nimitystä "encephalitis subcorticalis chronica progressiva". Myöhemmin sairaus nimettiin hänen mukaansa Binswangerin taudiksi. Binswangerin epilepsiaa käsitellyt oppikirja Die Epilepsie (1899) pääsi standarditekstin asemaan. Hänen tutkimuksensa heikkohermoisuudesta (1896) ja hysteriasta (1904) tulivat yhtä tunnetuiksi kuin hänen neuropatologinen työnsä. Vuonna 1904 Binswanger laati Ernst Siemerlingin kanssa psykiatrian alan oppikirjan Lehrbuch der Psychiatrie.[1]
Binswangerin tunnettujen potilaiden joukossa olivat filosofi Friedrich Nietzsche sekä kirjailijat Hans Fallada ja Johannes R. Becher. Binswangerilla oli myös monia opiskelijoita, joista tuli tunnettuja tutkijoita; näiden joukossa oli psykiatri, neuroanatomisti Korbinian Brodmann. Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue poisti aikoinaan Binswangerin juutalaisen taustan johdosta tämän muistolaatan Jenasta, johon se asetettiin sitten takaisin vuonna 2012.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Paul Hoff, Otto Binswanger (1852–1929) American Journal of Psychiatry 1.4.2002, viitattu 10.5.2023
- ↑ a b Binswanger, Otto Ludwig Biographical Archive of Psychiatry, viitattu 10.5.2023
| ||||||||||||||||||
