Osmo Hekkala
Osmo Hekkala (s. 14. syyskuuta 1944 Haukipudas) on entinen suomalainen raskaan sarjan painija, pitkäaikainen vasemmistopoliitikko, TUL:n varapuheenjohtaja ja sanomalehti Kansan Tahdon toimitusjohtaja.[1]
Haukiputaan Piimäperältä lähtöisin oleva Osmo Hekkala aloitti työelämän kansakoulun käytyään Pateniemen sahalla ja sen jälkeen Oulu Oy:n lastulevytehtaalla ja edelleen yrityksen hitsarina. Hän oli jo siinä vaiheessa noin 20-vuotiaana aktiivin työläisurheilun lisäksi mukana kansandemokraattisessa työväenliikkeessä.
Urheilu-ura - painissa kansainvälisellä tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurelle yleisölle Osmo Hekkala on tullut parhaiten tunnetuksi painiurastaan. Vuonna 1965 hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen ottamalla kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan SM-hopeaa. Hekkalan uran huippuvuodeksi muodostui seuraava vuosi 1966, jolloin hän saavutti ensimmäisen TUL:n painimestaruutensa, sijoittui SM-kisoissa pronssille, Essenin EM-kisoissa viidenneksi sekä Toledon MM-kisoissa neljänneksi. Tappio MM-kisojen pronssiottelussa tuli Tšekkoslovakian Petr Kmentille.
Menestystä tuli painissa vielä 1960-luvun loppuvuosina. TUL:n mestaruuksia tuli raskaassa sarjassa kuutena vuonna peräkkäin eli vuosina 1966–1971. Seitsemäs TUL:n mestaruus tuli vielä vuonna 1974. Vuonna 1967 Hekkala saavutti poikkeuksellisesti vapaapainin raskaan sarjan SM-hopeaa. Hekkala pyrki tosissaan Mexicon olympialaisiin 1968 mutta sijoittui SM-kisoissa hopealle niin kreikkalais-roomalaisessa kuin vapaapainissa. Kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan olympiapaikka meni painiliiton Arje Nadbornikille. SM-tasolla tuli vielä SM-pronssia raskaassa sarjassa vuonna 1971.
Urastaan Hekkala toteaa:
»Tuskin olisi nähnyt kahtakymmentä valtakuntaa aina Amerikkaa myöten, jos en olisi ollut maajoukkueessa ja TUL:n liittojoukkueessa.»
Paini lisäksi muutakin urheilua kansallisella tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmo Hekkala harrasti TUL:n alaisissa Oulun seudun urheiluseuroissa myös muita urheilulajeja 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen ensimmäinen urheiluseuransa oli Kellon Työväen Urheilijat (KTU), jossa Hekkala pelasi pesäpalloa TUL:n Suomi-sarjassa sekä lentopalloa maakuntasarjassa. Vuodesta 1964 hän on edustanut niin painissa kuin yleisurheilussakin Haukiputaan Heittoa. Tunnetuimmaksi hän on tullut painin lisäksi ennen kaikkea kuulantyöntäjänä. 1950-luvulla jääpallo oli talvinen valtalaji Oulun seudulla. Niinpä siinä Hekkala edusti Pateniemen Vesaa ja saavutti nuorissa TUL:n mestaruushopeaa.
Urheilun järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Painiuran jälkeen Hekkala siirtyi järjestötoimintaan. Urheilun järjestötoiminnassa Hekkalasta tuli ensin TUL:n Oulun piirin toiminnanjohtaja vuosiksi 1970–1976, sen jälkeen TUL:n Oulun piirin puheenjohtaja ja vuosiksi 1991–1999 TUL:n varapuheenjohtajaksi. Hänet valittiin valtion liikuntaneuvoston jäseneksi vuosiksi 1999–2003.
Toiminnastaan aiemmin hyvin tiukasti kansandemokraatti- ja sosiaalidemokraattiblokkeihin jakautuneesta TUL:stä Hekkala on todennut:
»Lapsuuden kaveruus oululaislähtöisen, sosiaalidemokratteja edustaneen puheenjohtaja Matti Ahteen kanssa synnytti yhteistyön, jossa puoluetaustat unohtuivat. Joskus meitä arvosteltiin liian hyvästä yhteistyöstä. Poistimme TUL:sta poliittiset ryhmäkokoukset, halusimme siirtyä luulosta luottamukseen. Se onnistuikin, monien selkkausten jälkeen.»
Myöhemmin Hekkala oli vahvassa roolissa, kun Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) synnytettiin 1990-luvulla. Hän oli sen jälkeen mukana myös 1990- ja 2000-luvulla yhdistyneessä Pohjois-Suomen urheilun järjestötoiminnassa Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen Liikunnan varapuheenjohtajana.
Muu yhteiskunnallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TUL:n Oulun piirin toiminnanjohtajan tehtävän jälkeen Hekkala valittiin Sanomalehti Kansan Tahdon toimitusjohtajaksi vuosiksi 1977–1992. Työt Kansan Tahdossa olisivat jatkuneet pitempään, ellei Hekkala olisi joutunut vakavaan liikenneonnettomuuteen vuonna 1991.
Hekkala on toiminut myös kommunistisessa ja kansandemokraattisessa liikkeessä. Hän oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) Oulun piirin piiritoimikunnan jäsenenä vuosina 1972–1990 ja piirin varapuheenjohtajana. Hän oli Oulun kaupunginvaltuustossa SKDL:n ryhmässä vuosina 1977–1992. Vuosina 1989–1992 hän oli SKDL:n liittovaltuuston varapuheenjohtajana. Hekkala kuului sisäisesti jakautuneessa Suomen Kommunistinen Puolueessa (SKP) ns. enemmistöläisten edustajana keskuskomiteaan vuosina 1979–1984.
Runoilija ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auto-onnettomuuden jälkeiseen aikaan Hekkalalla liittyy tuntojensa purkaminen runoihin. Kirjoittamisessa tärkeänä tukihenkilönä oli Kalevan edesmennyt toimitusjohtaja ja kansanedustajankin toiminut Martti Ursin. Martin neuvo kirjoittamiseen oli: ”älä muuta ittiäs”. Ensimmäinen runokirja Piimäperä – ei paljon pirukaan (kust. Pohjoinen) ilmestyi 1999. Sen jälkeen on ilmestynyt lisää kirjoja: romaani Piimäperä – isäni maa vuonna 2004 (kust. Työväenyhdistys Walo ry), Raskaansarjan runokirja vuonna 2004 yhdessä Suomen mestaripainija Erkki Alajärven, Pohjoismaiden mestari Eero Suvilehdon, maailmanmestari ja olympiavoittaja Pertti Ukkolan, maailmanmestari ja olympiavoittaja Aleksandr Karelinin ja maailmanmestari ja olympiahopeamitalisti Tomas Johanssonin kanssa sekä runokirja Kylmää oli aamusaikka vuonna 2011.
Vuonna 2005 Hekkalan teos Piimäperä – isäni maa palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestaruudella eli tunnustus vuosittain jaettavassa omakustanteiden välisessä kirjoituskilpailussa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turunen, Martti: Verstaalla kypsyi vahva luottomies. www.forum.fi, 27.12.2011, s. 20-21.
- Kilponen, Anne: Luokkatietoinen luokkahitsari - Paha kolari muutti Osmo Hekkalan elämän suunnan. Kaleva, 14.9.2014, s. K27.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Autokolari teki raavaasta painijasta herkän runoilijan yle. 15.9.2014. Viitattu 4.11.2019.
- ↑ Möllärimestari Taivalkoski. Viitattu 4.11.2019.